Petu · satula · valmennus · varusteet

Hiton satulahuolet

Ja näin pääsin minäkin kokemaan satulan sovitusrumban, ei ole todellista! Petun aiempi koulupenkki on huteroitunut (tiedä sitten mikä rungon todellinen tila oli jo silloin kun pepperonille tuli) ja nyt ollaan siinä pisteessä ettei sitä satulaa enää kenenkään selkään laiteta. Tai laitetaan, muttei elävälle – isäni tehkööt tytöille pukkihevosen ja sille sitten tuosta vanhasta satula. Tässä tosin sai taas todeta, että onneksi hommasin estepenkin alkusyksystä hyppyhommiin kun silloin oli ajatuksena kerta viikkoon jotain sen tyyppistä treeniä tehdä niin ei olla ihan täysin satulatta.

Eli ei tässä sinänsä kiire olisi löytää, jos vain mun selkä kestäisi sen estepenkin. Siinä on mun luikuille jaloille huonot tuet ja muutenkin mun istunta vaatii koulupenkin. Meidän valmentajakin nauroi viime valmennuksessa, että nyt kiireesti uusi koulujakkara – tuo sun istunta on ihan kamala tolla satulalla. Että niin, ei kehtaa estepenkillä edes silmän alle mennä sössimään.

Tähän pitäisi penkki löytyä 🤭

Nyt on ollut sitten kaksi eri mallista Wintecin satulaa testissä, toinen olisi voinut mennä romaanin ja kaaren vaihdolla, mutta mielummin ostan kerralla satulan, missä toppaukset menee edestä ihan taakse asti tasaisesti selän päällä eikä niinkuin tässä edellisessä, että toppauksen takareuna pyöristyy hieman liian jyrkästi ylös. Petun selkä on muutenkin malliltaan hankala, eikä auta että on nyt tässä viimeisen kuukauden aikana muuttunut jonkin verran. Pitkä ja korkea säkä, takaa aavistuksen nouseva selkä tuo omat vaikeudet satulan löytämiseen. Ja ennen kaikkea se, että pitää olla hiton halpa tai lähes täysin muokattava eikä toppaustarpeinen – nämä ei mahdu samaan pakettiin selvästikään millään tavalla. En todellakaan tässä vaiheessa ota tonnin saati yli satulaa, koska vaihtoon menisi jo ennen kesää jos vaan terveenä herra pysyy.

Maastoilussa estepenkki menee ihan ok, etenkin käyntimaastoja tehdessä, koulutuuppauksessa ei ollenkaan – viimeisimmän itsenäisen koulutreenin jälkeen selkä oli jumalattoman kipeä kolme päivää.

Mainokset
juoksuttaminen · ohjasajo · Petu

Mistä te haluatte lukea?

Mulla pukkaa taas seinää vastaan blogin suhteen, tuntuu että olisin jotenkin jumissa kun kirjoitustaukoa on ollut niin pitkään. Pari kirjoitusta olisi valmiina, mutta ajankohdallisesti ei ehkä tähän väliin ole julkaisukelpoisia. Kuulumispostauksia jos kirjoittelee, niin tuntuu että niistä tulee totaalista sekametelisoppaa, kun asiaa olisi niin paljon enkä jotenkin saa keskitettyä asioita yhteen saati tiivistettyä fiksusti.

Joten heitelkääs toiveita, ideoita tai mitä tahansa. On muuten alkanut Petukka liikkumaan liinassa tosi kivasti, ylläoleva kuva pysäytetystä videosta olikohan viime viikolta kun alkuun ohjasajoin ja loppuverkaksi otettiin ympyrällä vielä liikkeet läpi. Nyt on helppoa pitää monipuolisena liikuttamiset, kun on tilaa!

hyvinvointi · kengättömyys · kuulumisia · Petu · terveys

Lotto vetämään

Mulla on aina tuntunut olevan äärettömän hyvä tuuri Petterin kanssa. Se on muutaman kerran kaatunut tarhassaan pahan näköisesti, kengän irtoamisen yhteydessä lähtenyt kerran iso pala kaviota mukana yms ja joka kerta olen saanut olla sydän syrjällään että mitä tulee vielä tapahtumaan, menikö jalka lopullisesti rikki, tuleeko kavioon jotain isompaa vaivaa. Joka kerta selvittiin säikähdyksellä, kuten myös mahahaavasta – nykyään lähes tulkoon oireeton, vaikka tilanne oli todella paha kaasuähkyineen päivineen silloin. Ollaan saatu olla aika rauhaksiin ilman sen kummempaa vahinkoa, kunnes perjantaina tapahtui jälleen. Petun vuokraajalla oli ratsastuspäivä ja oli ottamassa ukkoa sisälle, kunnes ihan ulko-ovien edessä astui jonkin esineen päälle ja tallissa muuttui täysin kolmijalkaiseksi. Vuokraaja huusi mut paikalle, kun höpöttelin ulkona tallikaverin kanssa. Ihmettelin kun Petu seisoi takajalka ylhäällä ja aina kun yritti varata painoa sille, nosti sen samantien ylös. Ihmettelin että mikä piru sillä nyt oikein on ja nopeasti katsoin että onpa iso kivi, kunnes tajusin ettei kengättömään kavioon oikein iso kivi juurikaan voi tarttua. Menin Petun viereen ja se nosti jalan mulle. Sieltä löytyi tämä..

Ei meinannut helpolla lähteä ja kun sain irti, oli ruuviosa ihan veressä ja mukana oli jotain kudosta muistuttavaa. Kavion uurteessa hirveä reikä ja verta. Pesariin taluttaessa ontui voimakkaasti, mutta kylmällä vedellä kun pestiin ja tarkistettiin tilanne, ei se enää näyttänytkään niin pahalta mitä aluksi pelättiin. Käytävällä ja pihalla käveli normaalisti, joten lähdettiin vuokraajan kanssa yhteistuumin kentälle katsomaan miltä liike siellä näyttää. Maastakäsin kentällä ei ontunut, selästä liike puhdasta. Liikutuksen jälkeen tallissa uudelleen tarkistus ja pesu – säteessä pieni mustelma. Kylmällä pesu ja desinfiointi.

Lauantaina oli Petulla vapaa, kun mulla oli iltatalli ja lähdin liian myöhään kotoa, kun oli karsinakin siivoamatta. Säteessä edelleen mustelma, tosin vaaleampi mitä perjantai-iltana oli. Jälleen hyvä kylmäys ja desinfiointi. Reikä oli paljon siistimpi vaikkakin näyttää edelleen epäsymmetriseltä verrattuna toiseen puoleen. Tärkeintä ettei arista mitenkään ja antaa esimerkiksi kaviokoukulla puhdistaa pikkukivet sun muut pois.

Tänään kavio näytti tältä:

Ympyröity kohta tänään ennen pesua. Mustelma oli säteessä aivan reunassa.

Selvittiin siis säikähdyksellä. Kavion huuhtelua jatkan vielä toistaiseksi ja liikkumista seurailen. Onneksi on herkkä hevonen ja hyvät pohjat että pystyy liikuttamaan edes kevyesti, Petu kyllä näyttää jos on kipeä. Mutta tosiaan, lotto on varmaan laitettava vetämään kun kävi todellinen tuuri. Tässä olisi voinut käydä todella huonosti, jos tuo mysteerinen esine olisi mennyt pari milliä oikealle tai vasemmalle. Koputetaan puuta, ettei tule takapakkia!

estetreenit · koulutuuppaus · Petu · ratsastus · valmennus

Kouluvalmennus 31.7.

Oon joko todella hullu tai tyhmä, kun en peruuttanut vaan menin kokeilemaan tikulla jäätä. Lopputulemana oli torstai pelkkää hermosärkyä täynnä. Mulla edeltävänä lauantai-iltana selkä sanoi sopimuksen vaihteeksi irti ja sunnuntain aamutallin jälkeinen kotimatka oli todella kamala ja koko sunnuntai menikin täydellisessä lääkepöllyssä. Ajattelin että kyllä se selkä yhden valmennuksen kestää, kun loppuviikosta ei välttämättä tarvitse ratsastaa, kun Petun vuokraaja kävisi torstaina ja estekuski todennäköisesti perjantaina, viikonlopun Petu liikkuu maastakäsin. Onneksi meidän tiimiin kuuluu huipputyypit ja tallilla kaikki ovat tarjonneet Petun päivittäisten askareiden hoitoapua jos näyttää siltä etten pääse itse kivuiltani tallille. Oli kyllä täysin oikea tallivalinta, ei voi muuta sanoa!

Mutta sinne valmennukseen. Keskiviikkoinen oli meidän toinen kerta tämän valmentajan silmän alla. Vaihdeltiin kuulumisia ja lähdettiin jälleen työstämään sitä tuttua peruskauraa, eli Petun lapojen nostoa ja takaosan käyttöä. Petskulla on ollut jo jonkin aikaa tapana kovettaa oikea kylki täysin ja kulkea kaarteissa ja kulmissa lapa edellä niin kovaa kuin pääsee samalla ollen todella raskas edestä. Alkuverkassa tehtiin tällä kertaa avoa pitkällä sivulla ja jokaiseen kulmaan voltti jossa piti saada Petun lavat ylös ja taipumaan rehellisesti mun pohkeen ympärille. Vasen kierros niin avoissa kuin volteillakin oli helpompi, oikea kylki oli kuin tiiliseinä ja tuntui etten saa apuja menemään mitenkään läpi. Ravissa aluksi tehtävänä oli tehdä ensin avo toisella pitkällä sivulla käynnissä, kulmaan voltti josta siirtyä raviin, kulmassa voltti ja siitä avoon toiselle pitkälle sivulle ja jälleen kulmaan voltti ja siirtyä käyntiin. Lopuksi koko tehtävä tehtiin ravissa molempiin suuntiin ja ei jessus oli hirveää oikeaan kierrokseen, kun herra päätti lähteä kuin raketti heti voltilta ja pidätteet menneet läpi lainkaan. Tilanne rauhoittui, kun aloin tekemään kulmiin aina kaksi volttia ennen avoa, jolloin Petun oli pakko tulla kuulolle ja tehdä mun pyyntöjen mukaan.

Välikäyntien jälkeen päästiin laukkatehtävän pariin, missä keskityttiin jälleen noston laatuun ja kontrolliin. Ensimmäisellä kerralla ”kotiläksyksi” tuli treenata vain nostoja ja pyörivyyden laatua, eli pääty-ympyrällä vain puoli kierrosta laadullisesti hyvää ja siirtyminen raviin ennenkuin pakka leviää. Tätä treenattiin tälläkin kerralla, nyt tosin otettiin rehellisesti pohkeen ympäri taipuminen mukaan niin että ympyrä ei saanut olla koko kentän levyinen. Petulla on todella laadukas laukka lämppäriksi, nousee paljon ylöspäin kunhan annan sille edestä tilaa nousta ja tuen samalla takaosaa polkemaan alle kunnolla. Se voima, mikä siellä kytee on kyllä huikea! Välillä oli pakko antaa jopa venyttää eteenalas kun kulkee luonnostaan todella hyvässä ryhdissä, mutta voimat ei riitä kulkea korkeassa muodossa vielä pitkiä aikoja jonka takia aika pitkälti joka toinen nosto annettiin mennä matalana ja toinen enemmän ryhdissä. Pitkäksi ei saanut päästää missään välissä ja tämän kanssa pitääkin olla tarkkana että pysyy paketissa vaikka antaisinkin enemmän tilaa ja ohjaa eteen. Lopuksi ravissa pääty-ympyröillä paljon taivuttelua ja muodon vaihtelua pitäen huolta, että takaosa tekee koko ajan oman työnsä.

Oli kyllä tehokas tunti jälleen ja tuli taas vähän lisää työkaluja Petun kanssa. Onneksi on niin pirun nöyrä tyyppi kyseessä, että tekee kyllä kunhan osaa pyytää. 😉 Seuraavaa valmennusta odotellessa!

kuulumisia · Petu · ratsastus · valmennus · yrittäjyys

Elossa

Milloinkohan viimeksi on blogi auennut, en edes muista. Viimeisin vuosi on ollut niin kiireinen, että läppäri pysynyt aikalailla kiinni ja oikeastaan kaikki tallin ulkopuolinen elämä on ollut täysin sivussa. Viimeisimmän postauksen jälkeen on tapahtunut todella isoja muutoksia. Vaikka ne omalla tavallaan harmittaakin, mutta välillä on tehtävä hieman itsekkäitäkin valintoja kun kyseessä on oma ja perheen jaksaminen.

Pistin tallin kiinni. Toistaiseksi, ehkä jatkan joskus muualla tai sitten en jatka. Päätös oli muhinut jo pidemmän aikaa omassa päässäni ja Nikokin sai lopullisesta päätöksestä tietää vain vajaa kuukauden ennen ovien sulkemista. Tässä on nyt reilu pari viikkoa oltu ”normaalissa” arjessa – tätäkö se on? Olo on kovin toimeton, mutta onnellinen. Lapsille, parisuhteelle, ystäville ja kodille on enemmän aikaa. Ja ennen kaikkea Petterille.

Alman ylläpitosopimus päättyi. Tämä oli kanssa sellainen päätös, että parempi kaikkien kannalta. Alman tarkoitus oli olla Petterille seurana omalla tallilla ja nyt kun laitoin pillit pussiin, tuli jo silloin eteen pohdinta mitä tapahtuu mummolle. Olisin voinut ottaa Petun mukana nykyiselle tallille, mutta mitä järkeä tuoda täysin seurahevonen seisomaan talliin misssä käytännössä kaikki treenaa ja kilpailee. Ja kun kyseessä keskikokoinen talli, niin kuhinaa riittää joten olisiko ollut vanhalle hevoselle stressaavaa saati ylipäätänsä sopiva paikka. Joten etsin Almalle toisen paikan, missä pääsi laitumelle maalle muiden sennuikäisten seuraan. Nyt vain mummon tilanne on taas muuttumassa, kun yp-soppari lopetettiin.

Mutta mitäs Petulle kuuluu? Muutettiin uudelle tallille puolihoitopaikalle noin kolme viikkoa sitten. Uuteen arkeen on totuteltu hiljalleen ja koitettu saada herraa hieman pyöristymään. Petu kuivui parina viimeisenä kuukautena todella paljon ennen muuttoa ja alkoi oireilla mahaansa jonkin verran, jonka vuoksi treenipäiviä on lisätty maltilla ja heinää saanut nassuunsa muutaman kilon enemmän mitä normaalisti. Kunnon kenttä on herättänyt mussa ihan valtavan motivaatioryöpyn, mutta hiljaa hyvä tulee! Petulla käy vuokraaja kerran viikkoon tekemässä sileällä hommia, estekuski käy hyppäämässä noin joka toinen viikko yhtenä päivänä ja muuten liikkuu mun kanssa maasta ja selästä monipuolisesti. Nyt kun on kunnon maastotkin, niin kyllä kelpaa! Kävinpä myös ensimmäistä kertaa herran kanssa kouluvalmennuksessa vaikka aluksi meinasin tulla katumapäälle ja perua koko valmennuksen, kun tuntui että mennään vaan munaamaan itsemme sinne. Kaikkea muuta, Petu sai kehuja hyvästä liikkumisesta ja työmoraalista, mulla nyt oli hieman istunnassa hiomista mikä nyt ei mikään ihme ollutkaan, kun viimeisen vuoden aikana vaihtelevalla menestyksellä ehtinyt ratsastamaan kunnolla ja eipä ne pohjatkaan mitkään parhaat ollut ja tila loppui nopeasti kesken. Ehkä me päästään starttaamaan ensi kesänä jonkilaiset pikkukisat valkoisten aitojen sisäpuolella, jos kaikki menee hyvin ja Petu pysyy terveenä. Kivasti sain lisää työkaluja Petun eteenpäin viemisen tueksi ja ohjeet mihin keskitytään nyt. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Ps. Kannattaa laittaa meidän instagram seurantaan ( anndetiask ), päivittelen etenkin Petun hyppytreenejä paljon storyn puolelle. 😉