Alma · kuulumisia · lauma · Petu · yrittäjyys

Tarhausjärjestyksen suunnittelun vaikeus

Toimiva ja lauman kemioita kunnioittava tarhausjärjestys on yhtä vaikea saada aikaiseksi kuin täydellinen istumajärjestys esimerkiksi häihin. Hevoset A ja B ei tule toimeen keskenään, C ja D taas tulevat mutta D ja A eivät siedä oikein ketään viereensä. E asuu pihatossa ja pihaton viereinen tarha toimii ratsastus/juoksutusalueena asiakkaalle jonka hevonen harrastaa ei-toivottuja tekemisiä. Ennen tämän uuden asiakashevosen tuloa lauman kemiat oli toimivat ja tarhausjärjestys kaikille sopiva – pihattolainen omassa rauhassa, kiukkuiita reunatarhassa, ja Alma vieressä. Petun ja Alman välissä yksi tarha tyhjänä koska herra keksi repiä Alman loimia aitausten yli. Alma ja kiukkuiita molemmat juoksee itsensä hikeen jos eivät ole vierekkäin ja huutavat hädissään samalla kun Petu saa akoilta nenuun – tämä järjestys oli kaikin puolin toimiva, kun Petu kestää vieressään kaverin mutta on sen verran puuhakas tapaus repiessään riimuista (tämän takia meillä hevoset tarhaa riimuitta) sekä loimia jos vieruskaveri kyhnää pyllynsä kanssa holleilla. Tästä tammat ei ole tykänneet, joten herra olkoon niin sanotusti eristyksissä.

Tämä uusi hevonen pisti pakan sitten totaalisesti sekaisin – leimaantui Petuun ja pisti lauta-aidan sekä sähkölangat palasiksi. Monena iltana sai olla kalastelemassa Petua väärästä tarhasta ja loimi-päivinä syynätä niin P:n kuin asiakkaan hevosen loimia että joko on silputtu käyttökelvottomiksi ja lompakosta mammonaa kaivelemaan. Nyt uusin tempaus oli sitten, että uuden ja Alman välisen tarhan portti-tolppa oli potkastu poikki aivan maan rajasta ja Alma oli ollut vierailulla kyseisen hulikaanin tarhassa. A vietti loppuillan Petun tarhassa, mutta iltatallia tehdessä ihmettelin outoa möykkää mikä kuului ulkoa – Alma oli ajettu Petun tarhasta ulos, sään vieressä puremajälki (onneksi vain karvat lähtenyt) ja mummo säikkynä samalla kun hulikaani juoksee kuin höyrypää ees taas tarhassaan – osa langoista katkaistuina. Kyllä siinä pari ärräpäätä lensi ja hetkellinen inho maailmankaikkeutta sekä omaa työtä kohtaan iski. Ei muutakuin mummolle riimut päähän ja talliin. Tämän jälkeen Petu sisälle ja hulikaani päätti pistää totaalisen hösseliksi – tarhassa meinaa tulla niskaan ja porttia kiinni laittaessa päätti sitten lähteä tuttuun tapaansa rynnimään ja siinä pitkän tovin narun jatkona roikkuessani ajattelin että kyllä se pysähtyy ja rauhoittuu mutta kaikkea kanssa – sormen nivelet paukkui, jumalaton kipu iski ja oli pakko päästää irti. Onneksi kyseinen hevonen on niin Petun perään että menee sinne missä herra on joten juoksi sukkana sisälle talliin. Ei muutakuin takaovet kiinni ja hevonen taluttaen karsinaan. Ei ole enää tylsää päivää ollut tässä vajaan kahden kuukauden aikana. 😀 Ehdittiinhän me nautiskella rauhaiselosta vajaa kuukausi kun edellinen hankala lähti omistajansa törttöilyjen takia häädettynä tallista. Nyt on onneksi alkanut uusin hevonenkin kotiutumaan ja sopeutumaan laumaan kun tarhauskuviot laitettiin uusiksi. Kyllä tässä välillä vaaditaan mielikuvitusta ja paljon. 😀

Mainokset
Alma · kimppahevonen · Mikki · Oliveri · Petu · ratsastus · Ressu · Topi · yrittäjyys

Hevostelutaustani – osa 3

4,5 vuotta sitten julkaisin kakkososan joka jäi Topiin. Topi oli mahtava, osaava suokkiruuna joka ei päästänyt mua koskaan mitenkään helpolla. Kyseessä oli hevonen, joka opetti ehkä kaikista eniten – erityisesti nöyryyttä ja taitoa katsoa peiliin – etenkin näin jälkikäteen. 😀 Vuokraussuhde kesti syksystä 2013 kevääseen 2014 ja Topi lopetettiin alkukesästä.

Topi

Topin jälkeen kuvioihin tulikin sitten jotain aivan erilaista, mihin olin tottunut – puoliverinen ruuna Mikki. Kun Topi oli ”laiska” ja hidas, Mikki oli nopea ja säpäkkä. Kokematon, kaikkea pelkäävä ja sielun maailmaltaan todella herkkä tapaus. Ratsuna todella raakile, joka ei sileällä osannut juuri mitään kun toimi omistajallaan ainoastaan maastohevosena sekä pihakoristeena. Mikin ohessa tein töitä ravitallilla, jonne mulla oli kotoa 45 minuutin ajomatka per suunta. Pitkä työmatka ja todella pitkät työpäivät verotti omaa aikaani Mikin kanssa – pääsi liikaa seisomaan joka johti moniin vaaratilanteisiin, muunmuassa vaarallinen tippuminen maastossa. Mikin kanssa yhteistyön lopetin tullessani raskaaksi 2014 alkutalvesta – en uskaltanut ottaa mitään riskiä ja Mikki olisi vaatinut lähes tulkoon päivittäistä ja monipuolista liikuttamista jotta olisi ollut turvallinen ratsastettava.

Mikki

Palasin kunnolla ratsastuksen pariin syksyllä 2015 saatuani lääkäriltä luvan aloittaa normaali liikunnan oman kunnon ja jaksamisen mukaan, Mia oli tällöin reilu 2 kuukauden ikäinen. Olin tässä välissä käynyt tekemässä tallivuoroja ja pitänyt itseni myös raskausaikana tiukasti hevostelussa kiinni, vaikken ratsastanutkaan. Tällöin kuvioihin tuli Eestinhevosruuna Ressu. Veikeä kaveri, paikoitellen todella ponimainen ja kunnon jäärä. Ressun kanssa tuntui, että löysin istunnalle uusia nappuloita jotka tosin katosivat paikoitellen useastikkin. Ressun kanssa tehtiin töitä reipas vuosi suunnilleen kolmesti viikossa ja vakavan putoamisen takia jouduin pohtimaan, voinko ja viitsinkö järjestää itseni uudelleen siihen tilanteeseen, jossa halvaatumisen riski on koko ajan olemassa. Syksyllä 2016 lopetin Ressun vuokraamisen. Petteriin pääsin tutustumaan alkukeväästä 2016, samana kesänä mulle tarjottiin mahdollisuutta Petun kokeiluun mutten tarttunut siihen koska Ressu oli kuvioissa ja olihan Petu oikeasti talon kokoinen verrattuna Ressuun. 😀

Ressu
Oliverista (edessä) ostin osuuden tammikuussa 2016.

Ressun jälkeen parantelin kroppaa, ramppasin fysioterapiassa ja lääkärissä vuoronperään ihmettelemässä mitä kierolle selälle tehdään. Tein pelkästään tallivuoroja ja maaliskuussa 2017 kävi huppista keikkaa ja löysin itseni Petterin selästä koeratsastamassa. Mun ja Petterin juttu jatkuu edelleen, liikutussuhde muuttui ylläpidoksi saman vuoden kesäkuussa ja vuonna 2018 Petu muutti mun mukana kun perustin oman tallin.

Alma & Petteri ”kotona” laitumella heinäkuussa 2018

Alma tuli kuvioihin 2018 kesällä, kun piti kiireesti löytää Petulle joko ruuna tai tamma kaveriksi, en halunnut pitää herraa yksinään kun ei voinut olla varma milloin ensimmäinen asiakas muuttaisi talliin tai muuttaisiko ollenkaan. Alman lisäksi vaihtoehtoina oli puoliverinen ja suokki. Alman kasvattajan kanssa kemiat vaan naksahti, kaikesta oli helppo sopia.

Näin on taputeltu 2001-2018 välillä tapahtunut hevoskokemuksen kartoittaminen. Ennen kaikkea olen jokaiselle tyypille näiden hevosten takana kiitollinen, että sain kuulua tiimiin – joidenkin kanssa vähemmän ja toisten pidemmän ajan. Erityisesti olen kiitollinen Petun ja Alman ”taustatiimille” – kiitos luottamuksesta! 11 vuotiaana aloitin ja jatkan edelleen näin 28 vuotiaana yrittäjänä, kuka olisi uskonut vaikka 5 vuotta sitten? 😀

Alma · hevostila jouhi · kuulumisia · Petu · yrittäjyys

Miten menee?

En edes halua tarkistaa, milloin edellinen postaus on tullut ulos eikä toisaalta sinällään edes kiinnosta – olen aina päivitellyt blogia silloin kun niin sanottu runosuoni kukkii enkä koita väkisin tuottaa tekstiä jos sitä ei tule. Sen takia luonnoksista löytyy valehtelematta aina vähintään 10 postausta, mistä suurin osa ei koskaan näe päivänvaloa koska joku keskeytti kirjoitushetkellä enkä saa enää jälkikäteen tekstissä vallitsevasta ajatuksen juoksusta kiinni.

Mutta mites meillä menee? Ihan jees, tallilla etenkin tuntuu että kiirettä pitää kun täytyy pitää katseet jo tiukasti tulevassa talvessa ja miettiä kaikki mahdolliset tarhausasiat siltä varalta, että jokin kummallinen ryntäys tulisi – mitä tosin epäilen että tulee. Nyt alkaa muutenkin olla viimeiset hetket kentän rajauksen kanssa, koska sitten kun maa menee koko päiväksi routaan, ei mitään juurikaan ennen kevättä pysty tekemään. Enkä ole edes ehtinyt vielä sumplia tilan omistajan kanssa kentän kokoa saati millä tavalla rajataan, lyödäänkö väliaikaiset ratkaisut talveksi ja katsotaan paremmin ensi kesänä vai miten tehdään. Onneksi hän on todella mukava ja joustava, mutta olen itsekin pyrkinyt olemaan vähän näkymätön, jonka johdosta vuokranantaja tarjosi mahdollisuutta laajentaa karsinapaikkoja lisää hallin puolelle. Tosin se on mulla heinävarastona, joten sinne ei mahdu yhtäkään karsinaa tällä hetkellä 😀

Petun kanssa ollaan edetty laidunkauden lopetuksen jälkeen hissuksiin, kun herra herkkähipiä otti itseensä jouduttuaan pois laitumelta aikataulutettuun heinän syöttöön joka myös tuonut haasteita liikutuksien suhteen kun tyhjällä mahalla ei liikuta ja aika on paikoitellen rajallista tai jokin muu suoraan sanoen lorottelee linssiin – ensin polvi alkoi kipuilemaan kun ravissa istui alas joka jatkui sitten myös ihan perus arjessa. Polvi helpotti niin eiköhän mulla tulehtunut iso jänne ranteesta ja nippanappa pystyn karsinat siivoamaan. Toisaalta on hyvä, että mielikuvitusta riittää ja ollaan treenattu samoja asioita maasta mitä selästäkin tehtäisiin ja Petun toinen liikuttaja on käynyt selästä treenaamassa maastossa sekä pihassa kun omat vammat hidastaa.

Reilu viikko sitten Petu tempasi jonkin kipukohtauksen päälle, heinä ja vesi maistunut ollenkaan eikä normaaleja aamutoimia tehnyt tarhaan päästyään vaan pyöri levottomasti, kuopi ja alkoi kaivamaan kuoppaa josta söi juuria. Olin jo aivan varma että nytkö ne mahaongelmat alkaa taas syystä X ja lähdettiin pellolle kävelemään ja suoli tyhjeni urakalla ja ilme piristyi. Laitoin sitten isälleni viestiä, että voisiko väsätä Petulle heinälaatikon ja illalla kävin hakemassa oikein nimikoidun laatikon johon aamulla virittelin heinäverkon jotta saisi hitaammin syötyä heinänsä. Illalla liikkui hyvin liikuttajan kanssa kun mulla oli vapaailta (ja silti olin tallilla :D) ja ei ollut kuin kuntoon laittaesa vähän näiveän näköinen.

Ai kamala kun on työpuhelimessa huono kamera 😀

Se puolen vuoden toivoton sairastelu jätti kyllä sellaiset jäljet muhun ja Petteriin, ettei todellakaan uusiksi haluta käydä sitä läpi. Onneksi on oma talli ja muut ei tee aamutalleja, joten nämä tilanteet ei pääse kehittymään juuri mihinkään kun niihin pystyn jo puuttumaan. Iltatallin tekijällekin laitoin viestillä kuvan, missä näkyy Petterin kipuilme ja kuvailin minkälainen on kipeänä että osaa ilmoittaa mulle heti jos ilmenee kummallisuuksia.

IMG_4317
Aamut ja nämä kaksi aasia ♥

Tarhauskuviotkin muuttui, kun Petu oli päättänyt Almaa purra joten nyt molemmat tarhaa yksinään. Alma on sopuisa tyyppi ja johan se todistettiin kun kerran karkasi langoista läpi pihaton puolelle uuden asukkaan kaveriksi eikä muuten hevillä sieltä pois halunnut tulla pois. Nyt on onneksi rauha maassa kun molemmat saa olla omissa tarhoissaan. Kyllähän tuo meidän vanha rouva pärjää tälläkin järjestelyllä, kun nurkkatarhassa eli molemmilla puolilla joku. 🙂 Nyt vain katseet tiukasti kohti talvea ja ensi vuotta, mitähän kaikkea me vielä keksitään! Eniten jännitellään asiakkaan kantavan tamman puolesta, toivoen tietenkin että kaikki menee loppuun asti hyvin. Koitan nyt saada tästä kirjoittamisesta taas kiinni, tuntuu että mitä pidempi tauko tulee sitä vaikeampi on lähteä asioita päästä purkamaan. Pitäisi muutenkin laittaa päivitettyä kuvamateriaalia kotisivuillekkin, kun on alkanut palikat löytämään paikkansa. Ja jos on jotain toiveita postauksien suhteen niin kommenttilaatikkoon vain tietoa niin toteutellaan! 🙂

 

 

Alma · hevostila jouhi · Petu · video

Iltatalli ja kuulumisia

Kolme postausta odottaisi loppuun kirjoittamista, Alman esittelysivu aivan vaiheessa mutta kun tekstiä ei vain tule. Tuntuu, ettei osaa jäsentää kaikkea sitä asiaa pään sisällä niin että siitä tulisi millään tasolla julkaisukelpoista tekstiä. Kuviakaan en ole ehtinyt ottamaan postauksiin, vaikka monena aamuna on ollut se ”kuvausfiilis” – mikä on lähtenyt sitten pois avustajan puutteen tai kameran kotiin unohtamisen vuoksi.

Mutta vihdoin sain kuvattua tallilta jotain pientä tilojen esittelyn tynkää ja samalla vähän meidän kuulumisia.

Linkki videoon

 

hevostila jouhi · Petu · Q&A · yrittäjyys

Paljon vielä tehtävää

Vitsi oon ollut kyllä yllättynyt, miten paljon ihmisiä kiinnostaa tämä tallin pyöritysarki. Paljon kysymyksiä tulee ja tuntuu etten meinaa edes ehtiä vastaamaan kaikkiin, joten vastaillaan ihan postauksen merkeissä.

Tarviiko sinne uutta hiekkaa kentälle?

Hiekkaa ei tarvitse määrällisesti lisätä, lähinnä pitäisi lanalla kääntää ja kuohkeuttaa pohjaa että parin vuoden kovettuminen lähtisi. Lähtökohtaisesti siis hyvässä kunnossa pohja, ainoastaan pehmentää pitäisi.

Miten petu on viihtynyt uudessa kodissa kun ei ole niin häiriötä ympärillä? Onko siinä ihan tehdyt laitumet joissa hyvä nurmi joka riittää ruuaksi? Laiduntaako sun hevoset yötä päivää? Ja milloin tulee esittely uudesta hevosesta ja siitä mitä sen kanssa touhuat? 🙂

Petu on viihtynyt todella hyvin, jännittää vielä jonkin verran tallissa ja selvästi odottaa mörköjä tulevaksi jostain nurkan takaa, mutta pikkuhiljaa alkaa rauhoittumaan myös tallissa. Pellot on ihan luomutilassa, hyvä heinä joka tosin tällä viikolla niitettiin ja paalattiin että saavat koko talven hyvälaatuista heinää – Petulle ja Almalle kun en halua syöttää miljoonasta purkista ruokia vaan ruokinta pohjautuu heinään ja täydennetään kivennäisellä sekä pellavalla.

Yötä päivää ovat ulkona, nyt superhelteiden aikana ovat päivän kuumimman ajan sisällä eli noin 5-6 tuntia ja muuten laitumella lihomassa. 😀

IMG_4028 2
Panoraama yläpellosta. Tämän hetkiset laidunlohkot ovat oikeassa yläkulmassa.

Almasta tulee juttua kyllä, tuli noista heinätöistä isompi urakka mitä oltiin alunperin ajateltu ja asiakashevosen tulo vähän sotki rytmejä. Mutta tulossa on!

Käytkö edelleen siellä vanhalla tallilla hoitamassa sen toisen hevosen vai mitä sille käy, eikös sekin ole ollut sinun vastuulla jo pitkään?

Vanhalla tallilla en enää käy hommissa, paitsi Marian kanssa välillä kun hän ystävystyi siellä tallinpitäjän saman ikäisen pojan kanssa. Muori jäi siis tallinpitäjän hoitoon, omistaja muuttaa takaisin paikkakunnalle tässä syksyllä joten hoitaa silloin itse. Kyllä se vähän harmittaa ja ikävä on, kun yli 5 vuotta huolehdin mutta näin se elämä kuljettaa. 🙂

 

Alma · hevostila jouhi · Petu · Pilvilinnoja

Ensimmäinen viikko

Voi jestas ette uskokkaan kuinka mua pännii että lauantaina aikataulut meni kaikin puolin niin pieleen, etten ehtinyt perehtyä videopostauksen tekoon. Mutta onneksi isäni on siirtynyt nykyaikaan, ja otti kaikista mahdollisista tilanteista videoklippejä puhelimellaan ilman pyyntöä ja kuvia jonkin verran niin saan jonkinlaisen koostettua kunhan videot itselleni saan – hänen whatsappinsa ei toimi koskaan kunnolla.. 😀

Lauantai alkoi aamulla väsyneissä merkeissä, kun koko edeltävä yö oli mennyt lähes valvoessa. Vähän 8 jälkeen soi herätyskello ja olin kuoleman väsynyt, mutta aamukahvin ja kamojen mukaan pakkaamisen aikana heräsi suhteellisen hyvin. Vanhalla tallilla meidän piti olla 10 aikaan, kun alkuperäinen aikataulu oli että traikkua oltaisiin oltu isäni kanssa hakemassa klo 12. Tyhjentäessäni Petun karsinaa Niko pakkasi muita tavaroita. Kamat autoon ja uudelle tallille hirveällä kiireellä tyhjentämään, jonka jälkeen auton nokka käännettiin isäni luokse – onneksi tallilta isälleni on vain 15 minuutin matka. Perillä selvisi, että vetoauto on tien päällä ja olisi käytössä vasta iltapäivällä. Kamala soittorumba alkoi että löytyykö keltään vetoautoa, jonka jälkeen piti tehdä ilmoituskierros traikun vuokraajalle ja seurahevosen omistajalle, että aikataulut meni pieleen ja uusi aikataulu sovittiin. Vähän ennen neljää saatiin vetoauto ja onneksi vuokratraikku oli matkan varrella josta napattiin mukaan ja lähdettiin hakemaan ensimmäistä hevosta.

muok-alma

Pienten lastausongelmien jälkeen lähdettiin hakemaan Petu. Herra lastautui tuttuun tapaansa hyvin, kerrasta koppiin uuden naisystävänsä kaveriksi ja matka kohti uutta tallia.

Petu sai uudella tallilla totaalisen hepulin ja hetken sai maanitella että sai herran kulkemaan tallin läpi laitumelle. Hirveä huutaminen kuului samalla kun otin Almaa ulos kopista. Alma kyyläsi alkuun kaikkea ja oli todella vastahakoinen menemään laitumelle, mutta jäi sinne suht hyvin. Alkuun molemmat höyrysi mutta rauhoittuivat syömään omilla lohkoillaan. Ensimmäiset pari yötä olivat karsinoissa, jotta näkisin miten kotiutuvat ja syövät eikä kummallekkaan oikein pellavamössöt meinannut maistua ja vettäkin meni huonohkosti. Päivät sai olla aamusta iltaan laitumella ja kolmannen päivän päätteeksi jäivät ulos yöksi tarhoihin, Alma pihattotarhaan ja Petu omaansa.

IMG_3997
Hetki ennen kuin Alma muuttui ”raadoksi” 😀

Alkoi mössötkin maistua molemmille pikkuhiljaa sekä olemukset rennompia, Petu etenkin muuttui tuon kolmannen päivän aikana ihan tajuttomasti – eestaas juoksijasta ja Alman takapirusta alkoi tulla jälleen seurallinen ja hellyydenkipeä. Silmissä tapahtui suurin muutos, nimittäin syvä helpotus katsoi takaisin ja se tietynlainen rauha löytyi. Nyt ollaan jo perjantaissa ja huomenna on viikko hevosten muutosta. Pääsivät samalle laidunlohkolle pari päivää sitten ja nuo kaksi hölmöläistä on kuin olisivat aina olleet yhdessä, totaaliset paita ja peppu.

IMG_3995

Almasta tulossa jossain välissä lisää infoa, kunhan saan tallilla rytmit kohdilleen ja molemmista otettua kunnon kuvat. 🙂

hevostila jouhi · hyvinvointi · kuulumisia · Petu · Pilvilinnoja · yrittäjyys

Yrittäjyys – täältä tullaan!

Petterin tilanne on ollut todella huono monta kuukautta. Hetken olin jo toiveikas, että nyt kaikki stressi ja muut oireilut olisi loppunut mutta ei – ne alkoivat uudelleen kun tallin pihalle ilmestyi jälleen betonin sekoitin ja vesisammio. Petulla repesi pelihousut eikä todellakaan uskaltanut tulla talliin ja samalla kun alatallin ramppi oli suljettu muovilla niin homma levisi totaalisesti käsiin. Joka kerta sisälle ottaessa Petu meni totaaliseen paniikkiin ja tärisi pelosta. Loimen poisottamisesta tuli ekstremeurheilua, kun sai olla koko ajan varuillaan eikä voinut kiinteästi laittaa mihinkään kiinni ettei aiheuta vetopaniikkia tähän kaiken lisäksi.

b7f93e26-76aa-4106-89cd-e1e8d27d6447
14.6. Ptikästä aikaa oli oikeasti alusta loppuun rento hevonen alla koko treenin ajan.

Luulin jo, ettei tilanteeseen saada mitään helpotusta, kunnes Niko yhden Tietogurun keikan jälkeen sanoi että hänen asiakkaansa tietää tallinomistajan joka etsii vuokraajaa. Olin vähän skeptinen, mutta pitkien mietintöjen ja kyselyiden jälkeen kävimme katsomassa – 8 karsinan talli + pieni pihatto. Laidunmaata todella paljon ja aikoinaan aivan tallin edustalla on ollut kenttä, maastoreitit lähtee pihasta. Karsinoita kuulemma ollut aikaisemmin enemmänkin, eli laajennusmahdollisuuskin on. Asiaa pyörittelin päässä ja paperilla pyörittelin numeroita ja olin vähän kahden vaiheilla, olisiko se hyvä vaiko ei. Pyysin sitten luottohenkilöni mukaan katsomaan vielä paikkoja ja juttelin hänen kanssaan kaikesta mahdollisesta, jotta saisin kunnon kuvan tallin tilasta. Sitten lisää laskelmia ja keskustelut Nikon kanssa ja avot – virallinen tallitoiminta alkaa 1.7. ja Petu muuttaa uuteen talliin jo lauantaina. Vaikka paljon on tehtävää, aitojen kunnostusta sun muuta, niin laidunlohkot on valmiina jossa Petu saa olla päivät niin ehtii tarhat laittaa kuntoon päiväsaikaan. On tässä onneksi vielä muutama arkipäivä ennen muuttoa, eli Petulle ja kaverille saadaan tarhat tehtyä ihan helposti.

Eniten odotan sitä, että Petteri pääsee monien kuukausien jälkeen hengittämään ja rentoutumaan. Arki muuttuu rauhalliseksi eikä pihaan ilmesty milloin mitäkin. Saa olla ulkona yli 12 tuntia päivittäin ja ruokinta-ajat on säännölliset. Alkuun saa ihan suoraan lomaa, tutustutaan yhdessä uusiin tiloihin ja alueisiin. Kunhan on kotiuduttu, aloitellaan pikkuhiljaa täyspainoinen treenaaminen. Toisaalta onneksi kohta on talvi ja päästään kunnolla hyödyntämään peltoja sekä tonttia kiertävää rataa. Jännittäviä aikoja, ei voi muuta sanoa! Lauantaista tulee todennäköisesti jonkinlaista videota youtubeen, olkaahan kuulolla siis. Ja laittakaa somet seurantaan jos ei ole jo!

hyvinvointi · kuulumisia · Petu · Pilvilinnoja · terveys

Onni on häilyväistä

Ennen edellistä postausta taukoa kirjoittamiseen oli ehtinyt kertyä reilu kuukausi ja tämäkin oli roikkunut lähes pari viikkoa luonnoksissa. Asiaa olisi ollut tässä välissä vaikka kuinka paljon, mutta työt pitkän matkan päässä ja Petusta koituva huoli imi jaksamisen aivan nolliin ja käytiin jo hetkellisesti lähellä loppuun palamista. Yöunet minimaaliset ja erittäin pätkittäiset ja voimakas pelko että miten pitkälle saikulle Petteri joutuu.

IMG_3928

Tässä reilun kuukauden sisällä Petu on hierottu kerran ja heti vapun jälkeen käytetty klinikalla tulipalokiireellä, kun kipuoireet meni niin voimakkaiksi ettei voitu eikä kyllä haluttukkaan enää katsoa saadaanko kotihoidolla olo paremmaksi. Hiekkakuvissa näkyi keskikokoinen kertymä sekä vahva epäily mahahaavasta oireiden ja käytöksen perusteella. Hoidoksi saatiin antepsin ja jäätävä psyllium-kuuri ja jatkoon ruokintaohjeet. Kaikki ylimääräinen tiputettiin pois ja ensimmäiset kaksi viikkoa oli todella stressaavaa aikaa, kun mun piti ennen töihin lähtöä käydä lääkitsemässä Petu. Työt alkoi klo 8 aamulla, työmatka tallilta reilu 50 min eli joka aamu oltiin jo 6 maissa tallilla. Töiden jälkeen kotiin pikaisesti syömään, sanomaan tytöille moikka ja heippa – uudestaan tallille iltatallin merkeissä. Kipuoireet ei meinannut helpottaa ja lisää stressiä tuli kun Petu potki kintereet auki ja seinään järkyttävät reiät. Ikkunat peitettiin, kun epäiltiin että piha liian rauhaton eikä Petulla ole meillä olon aikana ollut ikkunallista karsinaa. Tämä ei auttanut, joten vaihdettiin muori ja Petu päikseen karsinoissaan ja rauha löytyi ainakin hetkeksi. Pari viikkoa meni tosi hyvin ja rauhallisissa merkeissä, kunnes tallin pihassa myllätään jälleen erilaisten koneiden kanssa ja Petulla pasmat sekaisin. Liikuttamiset on täytynyt pitää stressivapaina ja juuri kun alkoi näyttämään, että nyt on tilanteet sen verran suotuisat kunnon treenaamiselle, niin mulla hajosi selkä uudelleen töissä jonka vuoksi nyt vähintään viikon sairasloma ja aikamoinen lääkemäärä syötävänä. Eniten veetuttaa, kun motivaatio treenaamiseen olisi kova mutta aina jostain nurkan takaa pukkaa takapakkia.

IMG_3941

Mä niin odotan, että saan selkäni kuntoon että päästäisiin treenaamaan Petun kanssa kunnolla ja saataisiin lihasten takaisin kasvatus alkuun. Nyt kun kengityskin on saatu kohdilleen, kaviot oli päässyt loppuvuodesta todella huonoon kuntoon, niin senkään suhteen ole enää rajoitteita kunnon treenille. Pitäkää peukkuja, että Petu pysyisi terveenä!

Kustannukset · Petu · Pilvilinnoja · vuosikatsaus

Petun vuoden ylläpito-kustannukset

Vierähtipä vuosi nopeasti! Vaikka matkaan on tarttunut kaikkea mahdollista, en vaihtaisi päivääkään. Ja onhan tämä ollut opettavaista, kun yksikään päivä ei ole ollut samanlainen. Meillä tallinpitäjän kanssa on ollut diili, että hoidetaan kaikki hevosten kulut ja he hoitavat vain ruokinnat paitsi illalla ja heinät että vedet tarhoihin. Monellehan tälläinen diili on varmasti vähän tuntemattomampi, kun helpompaa ja suotavampaahan melkeinpä olisi täysihoitopaikka, jolloin tallivuokraan on laskettu kaikki perusmenot mukaan. Eli mitä on Petun hoito mulle kustantanut kesäkuu 2017-toukokuu 2018?

Tallivuokrat: 2050€

Kuivikkeet: 350,90€

Turpeen osuus (oli käytössä kesä-elokuun puoliväliin 2017) 115,20€

Olkipelletin osuus (turpeesta vaihdettiin olkipellettiin elokuun puolivälissä ja on edelleen käytössä) 235,70€

Rehut: 256,90€

Käytössä Racing Peacemaker ja E-vitamiiniliuos

Psyllium-jauheen osuus 42€

Varusteet: 46,10€ 

2x riimut, takajalan suojat ja head shaker -turpaverkko

Kengitys: 200€

Muut kulut: 131,50€

Arnika-pullo 11,50€

Petteri on hierottu kahdesti, jotka yhteensä kustansi 120€

Kaikkiaan vuodessa Petteriin on mennyt 3035,40€, joista perustarpeiden osuus on 980,40€.

Kyllähän tuolla summalla olisi jo etelänmatkan tehnyt, mutta onneksi on lentopelko! :’D Nyt kun tämän jo itselleen laittoi näin ylös, niin kyllä sitä voi olla kiitollinen ettei äiti suostunut sitä hevosta kustantamaan. Että isoja rahoja tässä pyöritellään ja pistää kyllä väkisinkin miettimään, että on kyllä harvinaisen kallis harrastus.

hyvinvointi · Petu · Pilvilinnoja

Hiljaa hyvä tulee

Petteri on ollut nyt reilun vuoden mulla liikutuksessa ja paria kuukautta vajaa vuoden ylläpidossa. Tähän on mahtunut paljon hyvää kuin huonoakin ja tänään kävi myös ensimmäistä kertaa hieroja. Petun vatsavaivat on olleet kamala riesa jo viime vuoden lopulta asti mitkä kärjistyi selvästi alkuvuodesta. Syötettiin tuhti annos psylliumia ja kyllähän hiekkaa tuli ihan näppärästi ulos ja ruokahalu lisääntyi silmissä kun kuuri lopetettiin. Kun ruokahalu palautui, aloin katsomaan että rupesiko se retale nyt kaasuuntumaan – turposi kuin plussapallo. Pöhötys loppui reilussa viikossa jonka jälkeen madotettiin ja raspattiin hampaat. Yksi piikki oikealla puolella sekä pari pientä haavaa limakalvoilla, näitä tosin epäilinkin kun Petu piti kuolainta suussa kummallisesti eikä tasaista tuntumaa meinannut saada ollenkaan liikuttaessa. Kiukut karsinassa kuitenkin jatkui kaikista näistä hoidoista huolimatta ja jopa liikuttaessa alkoi säikkyminen – lähes pomminvarma alkoi kyttäämään jotain näkymätöntä ukkelia ja juoksemaan alta pois. Jokin oli selvästi pielessä, kun juoksuttaessakin kyttäili mutta liikkui kuitenkin suht kivasti mutta selän käyttö oli onnetonta. Aloin epåilemään ongelmien olevan lihasperäisiä ja tunnustellessa selkää sekä lapoja, tuli selvät reaktiot ja hammastakin yritti tarjota näissä tilanteissa.

Tiistaina soitin meidän lähellä asuvalle hierojalle ja tälle päivälle sain sopivasti ajan kun oli vapaapäiväkin. Pelkästään palpoidessa tuli reaktiot lapojen kohdalta sekä lanneselästä eli veikkaukset osui oikeaan. Kunnon käsittelyssä jumeja löytyi enemmänkin, esimerkiksi takareidet oli kuin viulunkielet mitä täytyy nyt ruveta itse iltaisin ja etenkin liikutuksien jälkeen hieromaan sekä arnikkaa päälle, samoiten lavat ja lanneselkä käsitellään arnikalla liikutuksen jälkeen. Kerroin että loimitan hikitreenin jälkeen sisälle todella hyvin kuivattamisen ajaksi ja kuulemma huomasi hyvin kun selkä ei sen koommin ollut jumissa. Oikea kylki oli kauttaaltaan jumissa, tosin Petu on muutenkin oikeaan kierrokseen huonompi ja tämä täytyy nyt ottaa erityistarkkailuun liikuttaessa että taipuu rehellisesti läpi.

IMG_3885Selässä lihakset muutenkin tuota yhtä aluetta lukuunottamatta erinomaisessa kunnossa, lavatkin hyvässä massassa, samoin perslihaksista näkee että takaosa on työskennellyt kunnolla. Oli vetelä jätti hieronnan jälkeen kun tarhaan pääsi, meinannut rassu jaksaa edes kävellä tallista ulos. :DHuomenna on täysin vapaa, kun 1,5 tuntia runnottiin lihaksia niin voipi olla aika kipeä ja lauantaina töiden jälkeen kevyesti selästä tunnustelemaan miten liikkuu ja antoiko mitään vastetta ja ensi viikon alussa varaillaan uutta hieronta-aikaa. Kyllä me ehkä ollaan kesäksi taas samassa terässä, ellei paremmassa kuin viime kesänä kunhan jumit saadaan hoidettua ja kengityksellä korjattua vanhoja kengitysvirheitä.

Nyt jatkellaan samalla liikutusmoodilla kuin tähänkin asti, hevosta ja kuntoa kuunnellen. Mäki -ja laukkatreeniä maastossa pitäisi käydä nyt enemmän tekemässä, että pysyisi nuo takareidet auki ja venyisi kunnolla. Onneksi kevät on jo tuloillaan, illat on valoisempia ja kelitkin lämpöisiä niin ei tarvitse michelin ukkona maastoon lähteä, tosin pellolle tehtiin helmikuussa pellon kiertävä lenkki, missä voisi päästellä oikein kunnolla, kunhan pohjat pysyisi vielä edes hetken hyvänä.