hyvinvointi · istuntaharjoitus · Petu · Pilvilinnoja · ratsastus

Istunta

Lauantaina kävin istuntaan perehdyttävällä kurssilla, joka kattoi oikeastaan kaiken täydellisen istunnan etsimiseen ja löytämiseen. Kurssi kesti 3 tuntia, johon halutessaan olisi voinut ottaa vielä 45 minuutin yksityistunnin ratsain, mutta mulla kun on kiirettä pitänyt tulevan perintötuvan kanssa, niin en ehtinyt ottamaan ratsastusosiota. Ja onhan mulla Petu jonka kanssa treenailla. 😉

Alkuun oli teoriaosuus – mistä koostuu hyvä ja hevosen mekaniikalle optimaalinen istunta. Minkälainen istunta tekee etupainoiseksi, mikä rasittaa selkää ja mikä auttaa hevosta hakemaan takajalat alle ja käynnistämään perämoottorin. Kaikkihan alkaa aina istuinluista. Tässä kohtaa mulle tuli itselleni ensimmäinen ahaa-elämys – istuinluilla tarkoitetaan aika pitkälti koko lantiota ja jopa reiden sisäpuolella olevia jänteitä. Ohhoh. Mutta tärkeintä on, että ratsastaja tietää ja löytää luiset kyhmyt nivusista, jotka toimivat ns taskulamppuina joiden tarkoitus on osoittaa alas – ei eteen tai taakse. Nämä kyhmyrät on mulle aina se ensimmäinen asia, mitkä etsin kun kapuan Petun tai minkä tahansa hevosen selkään ja pyrin uskollisesti pitämään painon tasaisesti molempien päällä askellajista huolimatta. Pohjustavan teorian jälkeen otettiin jumppapallot avuksi ja päästiin korsettiin eli keskivartalon tukeen. Jumppapallo täytyy muuten hommata kotiin, sen avulla on helppo treenata istuntaa ihan huomaamatta.

Ensin pallon päällä etsittiin kyhmyt jonka jälkeen haettiin suoruus. Tätä tosin testattiin myös sillä, että selkä notkolle .> etsi kyhmyt -> osoittaa taakse/menee piiloon = oma tasapaino katoaa ja hevonen karkaa alta johonkin ilmansuuntaan. Sama etukumaran kanssa, kyhmyjen etsintä -> osoittaa eteen = hevonen etupainoinen. Viimeisenä istuttiin suoraan kyhmyjen päälle, rentoutettiin ylävartalo mutta pidettiin keskivartalo tukevana, heppa pysyi paikoillaan, ratsastajalla tasapaino ja mentiin sinne minne pitikin, etenkin kuvitteellsessa ravissa tässä oli helpoin istua, kun ei tullut yli menevää takakenoa eikä etukönötystä. Käytiin hieman syvällisemmin sohaisemassa jalan merkityksestä istunnassa. Jalka sisältää istunnalle oleelliset kolme eri ”jousta” – nilkka, polvi ja lonkka. Näiden pitäisi joustaa ravissa, ei lantion tai yläkropan. Jos ylävartalo vatkaa, on jossain kohdassa menetetty keskivartalon tuki. Välillä tuntuu Petun kanssa, että jalkaterä veivaa ylös alas niin tämä on kuulemma hyvä – silloin nilkan jousitus toimii ja pohje ei vatkaa niin paljon. Nyt pitäisi itse kiinnittää vielä tuohon polven joustoon sekä lonkkiin.

IMG_3700
Tässä jalustimet on pikkasen liian lyhyet ja kuminauhat vetää lisää jalkaa ylemmäs, mutta lantion ja kantapään välinen kulma on oikea.

Käytiin läpi istunnalla tehtävät taivutuksetkin, minkä aikana tajusin sen oman ongelman kunnolla. Se ei ole niinkään keskivartalon tuki vaan juurikin se lantio mikä on vino. Taivuttamiset ja ylipäätänsä hevonen kääntäminenhän on todella pientä istunnalla jos sen handlaa ja sun oma keho antaa myöten siinä. Jokainen on epäsymmetrinen jostain ja ne omat ongelmakohdat täytyy tunnistaa, että niitä voi lähteä tiedostamisen kautta korjaamaan.

Viimeisenä mentiin kuivaharjoittelemaan satulaan, jossa kurssin vetäjä pääsi näkemään paremmin sen istunnan tilan. Samalla haettiin se optimaalinen jalan paikka, jossa se pysyy hiljaa paikoillaan, tukee istuntaa itsessään ja sillä pystyy vaikuttamaan ilman, että koko istunta lösähtää sekä mahdollistaa jousien oikeanlaisen toiminnan. Jalan paikan kuuluisi tehdä 45 asteen kulman lantion ja kantapään välissä. Mulla tämä tarkoittaa sitä, että mun pitäisi Petun kanssa suunnilleen yhdellä reiällä lyhentää jalustinhihnoja sekä viedä jalkaa vähän taaemmaksi.

IMG_3701
Tässä näkee sen, missä mulla se ongelma on. Ei auta vasemmassa kierroksessa mitkään ohjat tai jalat, kun lantio kierossa. Mulla on koko kroppa rento jalkoja myöten ja lantio silti tuossa asennossa. Tähän auttoi ainoastaan oikean lantion työntämistä 1-2 sentin verran eteenpäin, jolloin kuvassa punainen linja muuttui symmetriseksi vihreän linjan kanssa = lantio suorassa ja tällöin myös hevonen menisi suoraan.

Oli todella antoisa kurssi, vaikken ehtinyt ottamaan ratsastusosiota tuohon teorian lisäksi. Isäni luona on ollut tohina remonttihommissa, kun on vain tämä viikko kokonaan ja ensi viikosta perjantaihin asti aikaa saada kaikki valmiiksi kun 9. päivä juhlitaan isän pyöreitä ja siellä on kaikki rempallaan. Blogi ja oikeastaan koko somepuoli on jäänyt vähän taka-alalle, mutta eiköhän se tästä. Viimeistään keskiviikkona tulee Petulle uudet suojat postissa kun edellisistä petti tarrat ja hokit teki ”mukavat” reiät.

 

Mainokset
Petu · Pilvilinnoja

Petun vointi

Uupsista, 18 päivää edellisestä postauksesta. No, eipä ole oikein ollut kirjoittamistakaan, kun Petun mysteeristä pärskimistä on mietitty, ihmetelty ja kummasteltu, revitty hiuksia tallinomistajan vuoksi, herra jättilaaman räkäisyyden ja vetelyyden sekä mystisen epäpuhtauden takia. Ja takajalkojen suojatkin on ahterista.

Laidunkauden lopettelun aikoihin tuli pärskiminen joka jatkuu edelleen, tosin ei läheskään niin pahana mitä pari viikkoa sitten, räkää valunut rööreistä ja liikkuminen halutonta. Pari päivää sai silloin vain saikkuilla, kävelytystä fleeceloimi päälle ja pakkoloimi kelistä riippumatta – räkä lakkasi valumasta.

Pärskiminen jatkui silti ja lähdettiin pomon kanssa miettimään mahdollisia syitä. Mulla tuli seurailessa heinä mieleen, kun hankaa huulen sisäpuolta joka paikkaan, ulkona ei pärski etenkään jos on satanut ja sisällä heti heinille päästyään alkoi pärskimään. Pomo epäilee pellettiä, mutta se ei pölise juuri lainkaan pussista ottamisen jälkeen. Aloitettiin iltaheinien kastelu ja nyt ainut milloin pärskii on silloin, kun laitan rehut kuppiin. Eli todennäköisesti se on pöly, mikä ärsyttää. Jatketaan nyt heinien kastelua ja seuraillaan, muuttuuko johonkin suuntaan.

Kun terveyspuoli oli saatu edes jotenkin hallintaan, oli Petu muutaman päivän ihan hyvän tuntuinen, alku- ja loppukäynneissä sekä karsinassa loppujen iltahommien tekoajan fleece niskassa piti herran hyvässä jamassa. Sitten alkoi kummallinen haluttomuus liikkua (kyllä muuten parit peet lensi tarhasta haettaessa), ei halua kääntyä ja liikkuu epäpuhtaasti. Viime viikonloppuna oli monot huollettu ja nyt vihdoin näyttää ja tuntuu hyvältä. Käyttää selkäänsä paremmin, takaosa ei ole niin pahasti tukossa mitä on ollut pahimmillaan ja venyttäessä tallin käytävällä myötää jalkaa kunnolla sekä nostaa takatöppösetkin kunnolla kavioita puhdistaessa.

Nyt on Petu saanut pitää viikonlopun vapaana, kauhulla jotenkin odotan huomista, että missä jamassa herra mahtaa olla. Tämä on näitä hevosenpidon iloja, hehe. Puomiverkatkin vaan lykkääntyy koko ajan, kun kentällä todella surkeat salaojitukset, kun tekee kokonaisen lammen keskelle kenttää, niin sinne huvita puomeja kantaa kun pian uppoaa sinne hiekan sekaan ja kenttä itsessäänkin on  märkänä tarpeeksi rankka Petulle.

kuvapostaus · Lulu · Pilvilinnoja

Lulu 1v!

Miten on tämä aika hujahtanut niin nopeasti? Juurihan meille kotiutui sellainen pieni pallero, joka näytti enemmänkin pehmolelulta kuin isoksi kasvavalta koiralta. Höttöinen pentukarva, isot tassut lyhkäisissä töppöjaloissa ja pitkässä ruumiissa. Pieni piiskahäntä ja elämäniloa kuin pienessä kylässä. Muistan vieläkin, kun matkattiin Saloon katsomaan Lulua – pieni musta luppakorva joka oli ihan mahdottoman uhmakas ja emoaan kiusaava riiviö, jonka tätikin sai huutia ihan huolella. Samalla kun veljensä oli meidän rapsutettavana ja puuhasi omiaan, oli Lulu haastamassa koko ajan joko emoaan, tätiään tai veljeään painimatsiin. Siitä ajasta ei ole paljoakaan muuttunut, Lulu on edelleen sellainen räyhä Ralf joka aamuisin heti sängyssä painimatsiin haastamassa kun nippa nappa on edes silmiään auki saanut.

IMG_2308
Ensimmäinen kuva, mikä nähtiin
IMG_2310
Automatkalla kohti kotiin 24.11.2016, ikää 8 viikkoa
IMG_2341
Kotiutumisesta seuraavana päivänä Lulu kiintyi Mariaan. 25.11.2016
SONY DSC
3. joulukuuta. Istu -käsky hallussa jo ulkona, ikää 9 viikkoa.
IMG_2432
10 viikkoinen 9. joulukuuta
SONY DSC
14 viikkoinen 2.1.2017
SONY DSC
15 viikkoinen 9.2.2017
IMG_2868
6 kk 2.3.2017
IMG_3078
7 kk 12.4.2017
fullsizeoutput_45b
8 kk 21.5.2017
fullsizeoutput_494
24.6.2017 – Lulu 9kk ikäisenä saman korkuinen kuin 7 vuotias uros joka on iso 😀
SONY DSC
21.7.2017
IMG_3430
2.8.2017
SONY DSC
25.9.2017 – Lulu 1v.

Vaikka välillä on ollut hankalia hetkiä, etenkin juoksujen aikoihin ja lähes heti niiden loppumisen jälkeen alkoi kunnon uhmakausi, niin en vaihtaisi mitään pois. Lulusta on tytöille tullut todella tärkeä, Maria pystyy jo kotipihassa ja tuossa lähimetsässä taluttamaankin, kun Lulu lyllertää perässä niin hitaasti että jopa Marialla menee hermot. Liikenteen seassa taluttamiset hoitaa aikuiset, kun Lulu on todella voimakas ja ei tarvitse kuin mopo-jonnen mennä ohi, niin on aikuisellakin piteleminen. Pihassa ja kotitiellä on vielä ok Marian taluttaa, kun liikennettä ei juurikaan ole. Iso tyttö Lulu on ja kasvaa vain, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vaikka välillä tuntuukin, että on pieni koira, niin kyllä sitä nopeasti tippuu takaisin maan pinnalle kun Lulun ja Nikon veljen koiran laittaa vierekkäin. Nyt vain toivotaan, että saadaan monen monta vuotta pitää Lulu perheessä terveenä. 🙂

kuvapostaus · Petu · Pilvilinnoja

Postaustoiveita?

Tuli jokin kummallinen halu tehdä ensi viikolla videopostaus, mutta aihe on vielä vähän hakusessa. Joskus bloggerin puolelle tuli toivetta kotipostaukseen ja se on tulossa jossain välissä (kunhan kerrankin kämppä olisi siisti.. :D), mutta kummin te haluaisitte sen toteutettavan, videona vaiko kuvina? SONY DSCEnsi viikon Petun liikutus-suunnitelmatkin on vielä auki, vaikka yleensä laitan mielessäni aika pitkälti lukkoon jo sunnuntaina. Tänään on ollut vain niin tajuttomanrasittava päivä, kun molemmat tenavat on kiukutelleet koko päivän eikä täten ole jaksanut kuin ruuat tehdä. Huomenna Nikokin lähtee käymään taas toimistolla, joten sekin jo vähän osaltaan vaikeuttaa Petun huomisia liikutussuunnitelmia. Keskiviikkona on vuokraajan päivä, eli silloin saan ”vapaapäivän” vaikka tallille joka tapauksessa pitääkin mennä siivoamaan. Maastossa pakko käydä viikolla, kun nyt on edes viikon ajaksi luvattu kuivaa ja suhteellisen hyvääkin keliä, mikä on pakko hyödyntää.

 

Joten, laitelkaas mielipidettä tuosta kodin esittelypostauksesta ja jos on muita toiveita niin alle vaan. 🙂

ajatuksia · kissa · koira · Lulu · Pilvilinnoja

Lulu muuttui oudoksi

Parin päivän aikana Lulu on ollut todella omituinen ja aivan erilainen kuin normaalisti. Kissatkin on alkaneet käyttäytymään oudosti Lulun lisäksi. Eniten huomiota on herättänyt Lulun pakkomielteisesti ilmenevä halu suojella mua kissoilta. Lumo ei saisi nukkua sängyssä, Nöpö ei saisi olla mahan päällä eikä Vili saisi olla Nikon assarina. Nöpölle etenkin on aina ollut todella tärkeää saada löhötä sylissä eikä sitä ole koskaan kielletty, mutta nyt Lululle on tästä tullut joku mahdoton ongelma. 

Nöpö päikkäreille ja Lulu heti paikalla vahtimassa
Välillä sitä vain unohtaa, että tuo akka on vasta muutamaa päivää vajaa vuoden ja henkinen kasvu on vielä totaalisen kesken. Vahvat rodut lisäävät vielä soppaan oman mausteensa, kun hakee omaa paikkaansa laumassa. Dominoiva, kasvuvaiheessa oleva narttu ja itsetietoinen, arvokkuutensa tietävä vanhin kissan rotjake on kieltämättä aika mielenkiintoinen yhdistelmä eikä tappeluilta olla vältytty. Tähän komboon kun lisätään arkajalka joka lähtee paikalta välttääkseen kahinat ja kissa, josta tulee mieleen kaksoispersoonan omaava ihminen, on tässä ollut aikamoinen sirkus pyöritettävänä.

Kyllä me Nikon kanssa jo vitsailtiin pelkästään kissojen muuttuneen käytöksen pohjalta, että pitääkö tässä raskaustesti tehdä, kun koko lauma on ihan sekaisin. 😁 Mutta toisaalta, kun Lulun luonne on muuttunut niin paljon tässä vuoden aikana, arasta ja epävarmasta rohkean itsevarmaksi, on kissat kokeneet sen uhkana. Nöpö tietää paikkansa ja pitää myös nuoremmat tietoisina omista paikoistaan.

Mutta kaikesta huolimatta, nukutaan yhdessä päikkäreitä.

Koulutuksen merkitys korostuu näihin aikoihin paljon, kun paikoitellen akka koittaa välillä myös meitä tiputtaa alemmas arvojärjestyksessä. Kyllä se tästä, tiesimme mihin ryhdyttiin kun Lulu ostettiin ja varauduttiin jopa pahempaan ”uhmaamiseen” mitä tähän mennessä on saatu vastaan.  

Pilvilinnoja

Mitä meille kuuluu?

Melkein kaksi viikkoa mennyt viime postauksesta, hupsista. Nikolla Helsingissä käynnit lisääntyi taas, mikä on lisännyt arkeen omat haasteensa. Kaikki vapaa-aika on tuntunut menevän toimiston sisustamisen ja remontin suunnittelun merkeissä, illat taasen tallilla. Petu ei tästä onneksi ole ”kärsinyt”, etenkin nyt kun saatiin meidän tiimiin vuokraaja. Hän tosin käy kerran viikossa, mutta kyllä se auttaa, että edes kerran viikossa ei tarvitse miettiä liikutuskuvioita lainkaan ja samalla saa mukava nuori mahdollisuuden harrastaa. Vaikka en etsinyt vuokraajaa saati ollut edes ajatellut ottavani ketään, hän lähestyi mua itse pomoni kautta ja se teki vaikutuksen. Säästyinpä vaivalta ja hermojen menetykseltä, etenkin Petu säästyi siltä kokeilijoiden ramppaamiselta.

Petu on muutenkin nyt liikkunut tosi hyvin, tänään kävin juoksuttamassa ja aikamoidia leiskautuksia tuli ravissa ja laukka oli tosi näppärää ja pyöri normaalia paremmin. Tästä on hyvä jatkaa, huomenna herra saa pitää vapaan ja maanantaina hommat jatkuu. Toivottavasti kenttä kuiva, koko viikon satanut vettä ja kenttä sen näköinenkin. 

Mitäs teille kuuluu? 

Lulu · Maria · Mia · Pilvilinnoja

Te kysyitte, minä vastaan – osa 2

Ensimmäisestä osasta tuli niin pitkä, että tässä tulee loput kysymykset. Olkaa hyvä.

Lapset & yleiset

Mitä touhuat lasten kanssa päivisin?

Arkisin mulla on aika kortilla, mutta ennen töihin lähtöä vaihdetaan kuulumiset ja leikitään tai katsotaan lastenohjelmia. Kelien salliessa jäädään ulos kun tullaan hoidosta kotiin. Välillä tytöt on mun mukana töissä, jolloin saan enemmän aikaa olla likkojen kanssa. Viikonloppuisin tehdään perheen kesken kaikkea, milloin käydään hoplopissa tai muissa leikkipaikoissa, mummola ja pappala kierretään, käydään ulkona syömässä, leffoja töllätään, leikitään, tehdään pihahommia tai reissataan Marian kummitädille Tampereelle.

IMG_2960

Onko tytöt miten paljon päiväkodissa ja jos ovat siellä niin mitä teet silloin kun he ovat hoidossa?

Tytöt on 5 päivää viikossa hoidossa perhepäivähoitajalla 8-15, nyt kun Marialla on noita omia juttuja tai hoitajalla jotain koulutuksia sun muita, niin silloin on lyhyempiä päiviä tai vapaapäivä. Tytöt oli hetken keväällä varahoitajalla, kun oma hoitaja opiskeli mutta päädyttiin ettei enää laiteta varahoitoon vaan pidetään kotona.

Hoidan Petun kuivikkeet ja rehut valmiiksi, käyn ruokakaupassa, pidän kämpän kunnossa jne. Välillä käyn kaverilla kahvilla, mutta olen niin huono lähtemään mihinkään, niin on jäänyt vähemmälle. Myös remppahommia teen, kun tytöt hoidossa ja puuhailen Lulun kanssa. Joskus käyn myös päivästä liikuttamassa Petun, jos tiedän tyttöjen tulevan illalla mukaan tallille.

Mitä työ suunnitelmia sinulla on nyt kun et hevoshommistakaan palkkaa saa?

Mistähän tuollainen ajatus, etten saa palkkaa? 😀 Palkkaa saan ja raha-asiat ei tämän enempää kuulu blogiin, mutta työsuunnitelmat on auki. Pyörittelen oppisopimuksen ja kaupan kassan välillä.

Millaisena näet elämäsi 5v päästä?

En ollut varma, oliko tämä tarkoitettu yleisellä tasolla vai hevospuolella, mutta vastataan yleisesti. 5 vuoden päästä toivottavasti remontit tehty, tosin julkisivun totaaliremontti tulee vasta 15-20 vuoden päästä, mutta muilta osin olisi kaikki tehty. Meillä olisi toinen koira Lulun seurana ja Mia aloittaa koulun. Mulla vakioduuni hyvällä palkalla (heppahommilla kun ei rikastu vaikka miten asiaa pyörittelisi) ja toivon mukaan selkä niin kunnossa kuin sitä enää tästä tilanteesta saa. Oma hevonenkin olisi tullut kuvioihin.

Lulu

Millaisia suunnitelmia sinulla on koiran kanssa, harrastatteko jotain tai oletko aikeissa aloittaa sen kanssa jotain?

Lulun kanssa tarkoitus jossain kohdin aloittaa taakanveto-juttuja, kunhan ollaan ensin kuvattu koko koira. En halua lähteä vedättämään painoja, jos luusto on huono ettei tule turhaan huolia ja kipuja. Kova tyttöhän se on nenää käyttämään, jotain jäljestämis-juttujakin ollaan mietitty. Nyt on pääasiallisena ollut tuo tottelevaisuus työn alla ja perus arjessa toimiminen. Ensi kesänä viedään petotesteihin.

SONY DSC

Minkä kokoinen teidän koira nyt on ja minkä ikäinen?

Painoa on nyt about 23-25 kiloa, korkeutta suunnilleen 52-55 cm ja pituutta senkin edestä. Lulu on syntynyt 25.9.2016 eli on nyt 11 kuukautta ja rapiat päälle. Ollaan painossa nyt siinä kohdin, mitä kasvattaja veikkasi aikuisiän minimipainoksi.


Kiitos vielä kysymyksistä, näihin oli ilo vastailla. Ja muutenkin kommenttilaatikko on heränyt kivasti, kiitos siitä teille lukijat. 🙂 Jatketaan samalla mallilla, ja muistuttelen vielä että jos ette seuraile instassa niin kannattaa laittaa seurantaan. Sinne päivittelen useammin Petun liikutuskuulumisia, Lulusta, mukuloista ja muusta kuin blogiin. 🙂

Petu · Pilvilinnoja · Q&A

Te kysyitte, minä vastaan – osa 1

Ensimmäiseksi, kiitos kysymyksistä. Mukavan laajoja ja mun pienet aivot töihin pistäviä tuli, joihin oikeasti joutui miettimään vastaukset. Osaan kysymyksistä tuli niin pitkät vastaukset, että laitan suosiolla kahteen osaan, muuten menee ikuisuus että pääsee alusta loppuun. 🙂

Hevoset

Tavoitteesi tälle vuodelle Petun kanssa?

Tämä oli ehkä pelottavin kysymys. 😀 Tällä hetkellä on työn alla tasaisuus molemmille ja sitä kautta suoruus kuntoon. Rauhallisuutta ollaan saatu jo kuvioihin hyvin eikä parin päivän vapaat enää kilahda nuppiin niin herkästi mitä keväällä. Ja ihan perus juttuja, laukkaa vahvemmaksi, nostot kunnollisiksi kun kaatuu niissä sisälavan päälle herkästi, voimaa raviin ja edestä tasaisemmaksi sekä takajalat että selkä kunnolla töihin kaikissa askellajeissa. Väistöt paremmin haltuun, nyt tekee parin askeleen verran, mutta voimaa lisää. 🙂

Miksi laukkailette Petun kanssa niin vähän, eikö sitä pitäisi treenata sen kanssa jo säännöllisesti jotta alkaisi kehittyä?

Tämä kysymys videoiden ym pohjalta? Paljon treeneistä on jäänyt videoiden ja jorinoitten ulkopuolelle ja kyllähän laukkaa otetaan jos Petu tuntuu siltä, että se keskittyy tehtäviin eikä ole ehtinyt väsyä. Pitäisi kyllä ottaa lähes päivittäin, mutta tuo meidän tallin kenttä on aika sukka ja vaikeuttaa paljon. Loppuu suora kesken ennenkuin Petu saa nostettua laukalle (nostaa rikkomalla ravista) ja maastossa ei olla niin paljoa vielä käyty pällistelemässä ettei tiedä minkälaiset pohjat on. Kentällä on nimittäin kiviä ja pellon pääty upottaa kun taas tallin pääty kova niin raskas voimattomalle.

Onko Petu sellainen hevonen jonka haluaisit omaksesi?

Jos Petu menisi myyntiin, niin kyllä mä sen pyrkisin ostamaan itselleni. Sen verran persoonallinen kaveri, ei ole tylsää tullut. 😀 Vaikka alunperin olen silmäillyt aivan toisen tyyppisiä hevosia, niin on Petteri tehnyt muhun niin lähtemättömän vaikutuksen, etten voisi päästää sitä näpeistä jos myytäisiin. 🙂

IMG_3191

Oletko tyytyväinen tallipaikkaan, onko sinulla aikeita vaihtaa tallia?

Olen mä peruspiirteittäin ihan tyytyväinen, on tuolla omat vikansa ja puutteensa mutta pärjätään kyllä, kun hoidetaan itse. Toisaalta haluttaisi vaihtaa paikkaa, mutta pieni talli niin rauhallista suurimmaksi osaksi. 🙂 Eli ei tällä hetkellä ole tallin vaihdos mielessä.

Kuinka usein maastoilette?

Pyrin kerran viikossa käymään maastossa tavalla tai toisella, nyt ollaan enemmän menty maastakäsin. Enemmän pitäisi vain ottaa ja mennä samoilemaan, hyvät maastot kun kuulemma on.

SONY DSC

Oletteko hypänneet tai onko Petu mennyt esteitä jonkun muun kanssa?

En ole itse este-ihmisiä, ellei puomeja lasketa, eli ei olla hypätty. Edellisellä tallipaikallakaan ei tainnut kukaan kavalettia korkeampaa mennä, jos sitäkään. Eikä koulusatula oikein sovellu pomppimiseen, puomit on riittänyt jumppailussa vielä ihan hyvin. 🙂

Käytkö Petulla kärryillä ollenkaan?

Kärrytelty ei olla, mielenkiintoista olisi testata kuinka toimii siinä hommassa, jo ihan vaihtelunkin vuoksi. Ohjasajoa ollaan harrasteltu kyllä, niin kentällä kuin maastossakin. Hyvä aivopähkinä ja saa kivasti jumpattua ilman, että oma vinous sotkee koko aikaa.

Petterin viisi hyväö ja viisi huonoa puolta?

Huonoja puolia on vain pari, mutta koitetaan.

Viisi hyvää: Erittäin korkea työmoraali, innokas, utelias, yritteliäs, kiltti kuin lammas – tytötkin voi hoitaa ja ratsastaa ilman, että tarvitsee pelätä Petun ottavan lähtöpassit.

Viisi huonoa: Tällä hetkellä tallikammoisuus. Meillä tuli ”kärpäsgrilli” ja se oli parit ekaa päivää päällä 24/7 ja tappaa kärpäsiä sähkön avulla, joka aiheutti Petulle pelkotilan eikä uskalla tulla talliin ollenkaan eikä meinaa haluta tulla karsinastaan aamulla pois. Nyt on ollut pois päältä öisin, ja ennen Petun sisälle ottoa laitan radion päälle, mutta silti epäluuloinen ja säikky. Petun huonoihin puoliin laskisin ehkä myös ”turhan” pelkäämisen, esimerkiksi lätäköt on aivan kamalia ja ne kaappaa hepan syvyyksiin, mutta tuokin on enemmänkin sitä luokkaa, että testaa mun päättäväisyyttä. Satulan nähdessään alkaa näykkimään, ravuriaikoina kiristetty vyö heti hampaat irvessä jonka takia vihaa sitä paljon. Tämäkin alkaa olla jo aika voitettu juttu, kun tykkään laittaa vyön reikä kerrallaan kiinni ja aluksi se on todella löysällä. Kiireisyys ja malttamattomuus on kanssa jollain tasolla huonoja puolia, mutta hoidettavissa. Myös ennakointi ja tietynlainen tulevaisuuden arvailu on ärsyttäviä puolia, olettaa kauheasti että mitä oltaisiin tekemässä ja tarjoaa omia ratkaisujaan vähän väliä.

IMG_3300

Miksi Petteriä liikkutetaan niin kevyesti?

Ei Petteriä koko aikaa kevyesti liikuteta, vaan tilanteen mukaan. Kun vastaan liikutuksesta, niin pyrin suunnittelemaan viikon liikuttamiset alustavasti ja muokkailen aina päivän mukaan, miltä tuntuu ja mitä on edellisinä päivinä tehty. On kevyitäkin jaksoja ollut, mutta viikkoon mahtuu niin kevyitä kuin todella raskaitakin päiviä. Jos mulla itselläni on kiireinen päivä, pyrin liikuttamaan joka tapauksessa Petun aina vähintään maastakäsin. Pari vapaata on aika vakio, etenkin jos mulla viikonloppu vapaana.

 

 

Pilvilinnoja · Q&A

Mitä olet aina halunnut tietää?

Ajattelinpa tässä, että tehtäisiinkö pitkästä aikaa kysymyspostaus? Tässä kuviot muuttuu vähän väliä ja välillä tuntuu, ettei ihan itsekkään pysy perässä. 


Elikkäs homma menee niin, että kysy mitä vain! Kysymyksiä voi laittaa aina lauantai-iltaan asti, kasaan postauksen sunnuntaina vastauksineen. 

ajatuksia · Petu · Pilvilinnoja · ratsastus

Jokin pielessä?

Petulla oli hieman ”lomaa” taas, kun viime viikolla oli rokotus ja raspaus, keskiviikkona oli manikyyri – kengättä mennään edelleen, mutta eipä ole enää lipokkaat jalassa sekä Marian asioita on hoidettu ympäri Keski-Suomea. Eilen ehdin vihdoin ajatuksen kanssa kapuamaan selkään. Odotin todellista pommia, mutta ei – herra oli parempi kuin koskaan! Väisti pohjetta, kuunteli istuntaa ja teki satalasissa hommia, vaikka mentiin pelkästään käyntiä taivutellen ja jumpaten kylkiä auki. Vapaiden jälkeen Petulla herkästi kovettuu kyljet ja on sellainen ”potkittava” malli tai vastavuoroisesti et saa edes hipaista kun lähdetään ohjuksen tavoin eteen.

Edelliseltä liikutuskerralta suitsista puuttui turparemmi joten ajattelin kokeilla miten toimii ilman ja eilinen herätti paljon kysymyksiä mieleen. Tietenkin reaktiot voi osittain johtua raspauksesta ja kavioiden vuolusta, mutta ei se sattumaakaan voi täysin olla, että herra toimi paremmin ilman turparemmiä kuin sen kanssa pitkän vapaan jälkeen. Kyllähän keula nousi kevyesti ja päätä nakkeli, mutta pään viskelyä on tehnyt joka päivä laitumella ollessaan sekä taluttaessa ja hankaa turpaansa joka paikkaan joten ei liity suoranaisesti tähän turparemmittömyyteen.

Tänään laitoin turparemmin takaisin suitsiin ihan kokeilumielessä. Ratsastin samalla tavalla kuin eilenkin ainoana erona että ravi tuli kuvioihin kun oli paremmin käynnissä läpi. Pään viskely ei loppunut, tuntuu että olisi ollut voimakkaampaa tänään kuin eilen ja oli todella levoton päästään. Eilen suorastaan imeskeli kuolainta, tänään kolisteli suussa minkä kerkesi eikä ollut läheskään niin rento leuoistaan kuin eilen. Tarkistin pintapuolisesti myös sieraimet ja korvat ennenkuin lähdettiin kentälle ajatuksena josko olisi jokin ötökkä, heinänkorsi tai vastaava ahistamassa, koska Petu pärskii ihan jumalattomasti. Harmi kun nyt ei ole kuvaajaa ollut mukana tallilla, sitä käytöstä kun on äärimmäisen vaikea selittää, ellei sitä näe omin silmin. Turparemmi on tiukkuudeltaan sitä luokkaa, että saan kaikki sormet turvan päältä remmin alle kevyesti, yhtään tunkematta. Tosin kävi myös mielessä, kun reilu viikko sitten vaihdettiin kuivike turpeesta takaisin pellettiin, että olisiko se tuon kummallisen käytöksen aiheuttaja. Toisaalta kun tekee sitä ulkonakin ja vastatuuli ravisuttaa enemmän kuin myötätuuli, niin olisiko nenässä ötökkä tms? On tämä ärsyttävää, ihan puskista kun tuli tuo viskely ja muuttuvia tekijöitä aika paljon parin viikon sisällä, mitkä kaikki osaltaan saattaa vaikuttaa, niin on kyllä aikamoista lottoamista tämä.

Ideoita? Kävi jopa headshacking mielessä, että olisiko sitä mutta tuntuu aika ”rajulta” ja kaukaa haetulta. Tietenkin nenäverkkoa voisi kokeilla, josko siitä apua ellei ensi viikkoon mennessä ole asettunut suuntaan taikka toiseen. Tosin ötökänpuremia on polle täynnä ja polttiaisia laitumella niin paljon että itselläkin menee hermot, että jokin ihan looginen juttu tämä varmastikin on, mutta ärsyttää kun ei tiedä mikä vaivaa.