hyvinvointi · kengättömyys · kuulumisia · Petu · terveys

Lotto vetämään

Mulla on aina tuntunut olevan äärettömän hyvä tuuri Petterin kanssa. Se on muutaman kerran kaatunut tarhassaan pahan näköisesti, kengän irtoamisen yhteydessä lähtenyt kerran iso pala kaviota mukana yms ja joka kerta olen saanut olla sydän syrjällään että mitä tulee vielä tapahtumaan, menikö jalka lopullisesti rikki, tuleeko kavioon jotain isompaa vaivaa. Joka kerta selvittiin säikähdyksellä, kuten myös mahahaavasta – nykyään lähes tulkoon oireeton, vaikka tilanne oli todella paha kaasuähkyineen päivineen silloin. Ollaan saatu olla aika rauhaksiin ilman sen kummempaa vahinkoa, kunnes perjantaina tapahtui jälleen. Petun vuokraajalla oli ratsastuspäivä ja oli ottamassa ukkoa sisälle, kunnes ihan ulko-ovien edessä astui jonkin esineen päälle ja tallissa muuttui täysin kolmijalkaiseksi. Vuokraaja huusi mut paikalle, kun höpöttelin ulkona tallikaverin kanssa. Ihmettelin kun Petu seisoi takajalka ylhäällä ja aina kun yritti varata painoa sille, nosti sen samantien ylös. Ihmettelin että mikä piru sillä nyt oikein on ja nopeasti katsoin että onpa iso kivi, kunnes tajusin ettei kengättömään kavioon oikein iso kivi juurikaan voi tarttua. Menin Petun viereen ja se nosti jalan mulle. Sieltä löytyi tämä..

Ei meinannut helpolla lähteä ja kun sain irti, oli ruuviosa ihan veressä ja mukana oli jotain kudosta muistuttavaa. Kavion uurteessa hirveä reikä ja verta. Pesariin taluttaessa ontui voimakkaasti, mutta kylmällä vedellä kun pestiin ja tarkistettiin tilanne, ei se enää näyttänytkään niin pahalta mitä aluksi pelättiin. Käytävällä ja pihalla käveli normaalisti, joten lähdettiin vuokraajan kanssa yhteistuumin kentälle katsomaan miltä liike siellä näyttää. Maastakäsin kentällä ei ontunut, selästä liike puhdasta. Liikutuksen jälkeen tallissa uudelleen tarkistus ja pesu – säteessä pieni mustelma. Kylmällä pesu ja desinfiointi.

Lauantaina oli Petulla vapaa, kun mulla oli iltatalli ja lähdin liian myöhään kotoa, kun oli karsinakin siivoamatta. Säteessä edelleen mustelma, tosin vaaleampi mitä perjantai-iltana oli. Jälleen hyvä kylmäys ja desinfiointi. Reikä oli paljon siistimpi vaikkakin näyttää edelleen epäsymmetriseltä verrattuna toiseen puoleen. Tärkeintä ettei arista mitenkään ja antaa esimerkiksi kaviokoukulla puhdistaa pikkukivet sun muut pois.

Tänään kavio näytti tältä:

Ympyröity kohta tänään ennen pesua. Mustelma oli säteessä aivan reunassa.

Selvittiin siis säikähdyksellä. Kavion huuhtelua jatkan vielä toistaiseksi ja liikkumista seurailen. Onneksi on herkkä hevonen ja hyvät pohjat että pystyy liikuttamaan edes kevyesti, Petu kyllä näyttää jos on kipeä. Mutta tosiaan, lotto on varmaan laitettava vetämään kun kävi todellinen tuuri. Tässä olisi voinut käydä todella huonosti, jos tuo mysteerinen esine olisi mennyt pari milliä oikealle tai vasemmalle. Koputetaan puuta, ettei tule takapakkia!

Mainokset
estetreenit · koulutuuppaus · Petu · ratsastus · valmennus

Kouluvalmennus 31.7.

Oon joko todella hullu tai tyhmä, kun en peruuttanut vaan menin kokeilemaan tikulla jäätä. Lopputulemana oli torstai pelkkää hermosärkyä täynnä. Mulla edeltävänä lauantai-iltana selkä sanoi sopimuksen vaihteeksi irti ja sunnuntain aamutallin jälkeinen kotimatka oli todella kamala ja koko sunnuntai menikin täydellisessä lääkepöllyssä. Ajattelin että kyllä se selkä yhden valmennuksen kestää, kun loppuviikosta ei välttämättä tarvitse ratsastaa, kun Petun vuokraaja kävisi torstaina ja estekuski todennäköisesti perjantaina, viikonlopun Petu liikkuu maastakäsin. Onneksi meidän tiimiin kuuluu huipputyypit ja tallilla kaikki ovat tarjonneet Petun päivittäisten askareiden hoitoapua jos näyttää siltä etten pääse itse kivuiltani tallille. Oli kyllä täysin oikea tallivalinta, ei voi muuta sanoa!

Mutta sinne valmennukseen. Keskiviikkoinen oli meidän toinen kerta tämän valmentajan silmän alla. Vaihdeltiin kuulumisia ja lähdettiin jälleen työstämään sitä tuttua peruskauraa, eli Petun lapojen nostoa ja takaosan käyttöä. Petskulla on ollut jo jonkin aikaa tapana kovettaa oikea kylki täysin ja kulkea kaarteissa ja kulmissa lapa edellä niin kovaa kuin pääsee samalla ollen todella raskas edestä. Alkuverkassa tehtiin tällä kertaa avoa pitkällä sivulla ja jokaiseen kulmaan voltti jossa piti saada Petun lavat ylös ja taipumaan rehellisesti mun pohkeen ympärille. Vasen kierros niin avoissa kuin volteillakin oli helpompi, oikea kylki oli kuin tiiliseinä ja tuntui etten saa apuja menemään mitenkään läpi. Ravissa aluksi tehtävänä oli tehdä ensin avo toisella pitkällä sivulla käynnissä, kulmaan voltti josta siirtyä raviin, kulmassa voltti ja siitä avoon toiselle pitkälle sivulle ja jälleen kulmaan voltti ja siirtyä käyntiin. Lopuksi koko tehtävä tehtiin ravissa molempiin suuntiin ja ei jessus oli hirveää oikeaan kierrokseen, kun herra päätti lähteä kuin raketti heti voltilta ja pidätteet menneet läpi lainkaan. Tilanne rauhoittui, kun aloin tekemään kulmiin aina kaksi volttia ennen avoa, jolloin Petun oli pakko tulla kuulolle ja tehdä mun pyyntöjen mukaan.

Välikäyntien jälkeen päästiin laukkatehtävän pariin, missä keskityttiin jälleen noston laatuun ja kontrolliin. Ensimmäisellä kerralla ”kotiläksyksi” tuli treenata vain nostoja ja pyörivyyden laatua, eli pääty-ympyrällä vain puoli kierrosta laadullisesti hyvää ja siirtyminen raviin ennenkuin pakka leviää. Tätä treenattiin tälläkin kerralla, nyt tosin otettiin rehellisesti pohkeen ympäri taipuminen mukaan niin että ympyrä ei saanut olla koko kentän levyinen. Petulla on todella laadukas laukka lämppäriksi, nousee paljon ylöspäin kunhan annan sille edestä tilaa nousta ja tuen samalla takaosaa polkemaan alle kunnolla. Se voima, mikä siellä kytee on kyllä huikea! Välillä oli pakko antaa jopa venyttää eteenalas kun kulkee luonnostaan todella hyvässä ryhdissä, mutta voimat ei riitä kulkea korkeassa muodossa vielä pitkiä aikoja jonka takia aika pitkälti joka toinen nosto annettiin mennä matalana ja toinen enemmän ryhdissä. Pitkäksi ei saanut päästää missään välissä ja tämän kanssa pitääkin olla tarkkana että pysyy paketissa vaikka antaisinkin enemmän tilaa ja ohjaa eteen. Lopuksi ravissa pääty-ympyröillä paljon taivuttelua ja muodon vaihtelua pitäen huolta, että takaosa tekee koko ajan oman työnsä.

Oli kyllä tehokas tunti jälleen ja tuli taas vähän lisää työkaluja Petun kanssa. Onneksi on niin pirun nöyrä tyyppi kyseessä, että tekee kyllä kunhan osaa pyytää. 😉 Seuraavaa valmennusta odotellessa!

kuulumisia · Petu · ratsastus · valmennus · yrittäjyys

Elossa

Milloinkohan viimeksi on blogi auennut, en edes muista. Viimeisin vuosi on ollut niin kiireinen, että läppäri pysynyt aikalailla kiinni ja oikeastaan kaikki tallin ulkopuolinen elämä on ollut täysin sivussa. Viimeisimmän postauksen jälkeen on tapahtunut todella isoja muutoksia. Vaikka ne omalla tavallaan harmittaakin, mutta välillä on tehtävä hieman itsekkäitäkin valintoja kun kyseessä on oma ja perheen jaksaminen.

Pistin tallin kiinni. Toistaiseksi, ehkä jatkan joskus muualla tai sitten en jatka. Päätös oli muhinut jo pidemmän aikaa omassa päässäni ja Nikokin sai lopullisesta päätöksestä tietää vain vajaa kuukauden ennen ovien sulkemista. Tässä on nyt reilu pari viikkoa oltu ”normaalissa” arjessa – tätäkö se on? Olo on kovin toimeton, mutta onnellinen. Lapsille, parisuhteelle, ystäville ja kodille on enemmän aikaa. Ja ennen kaikkea Petterille.

Alman ylläpitosopimus päättyi. Tämä oli kanssa sellainen päätös, että parempi kaikkien kannalta. Alman tarkoitus oli olla Petterille seurana omalla tallilla ja nyt kun laitoin pillit pussiin, tuli jo silloin eteen pohdinta mitä tapahtuu mummolle. Olisin voinut ottaa Petun mukana nykyiselle tallille, mutta mitä järkeä tuoda täysin seurahevonen seisomaan talliin misssä käytännössä kaikki treenaa ja kilpailee. Ja kun kyseessä keskikokoinen talli, niin kuhinaa riittää joten olisiko ollut vanhalle hevoselle stressaavaa saati ylipäätänsä sopiva paikka. Joten etsin Almalle toisen paikan, missä pääsi laitumelle maalle muiden sennuikäisten seuraan. Nyt vain mummon tilanne on taas muuttumassa, kun yp-soppari lopetettiin.

Mutta mitäs Petulle kuuluu? Muutettiin uudelle tallille puolihoitopaikalle noin kolme viikkoa sitten. Uuteen arkeen on totuteltu hiljalleen ja koitettu saada herraa hieman pyöristymään. Petu kuivui parina viimeisenä kuukautena todella paljon ennen muuttoa ja alkoi oireilla mahaansa jonkin verran, jonka vuoksi treenipäiviä on lisätty maltilla ja heinää saanut nassuunsa muutaman kilon enemmän mitä normaalisti. Kunnon kenttä on herättänyt mussa ihan valtavan motivaatioryöpyn, mutta hiljaa hyvä tulee! Petulla käy vuokraaja kerran viikkoon tekemässä sileällä hommia, estekuski käy hyppäämässä noin joka toinen viikko yhtenä päivänä ja muuten liikkuu mun kanssa maasta ja selästä monipuolisesti. Nyt kun on kunnon maastotkin, niin kyllä kelpaa! Kävinpä myös ensimmäistä kertaa herran kanssa kouluvalmennuksessa vaikka aluksi meinasin tulla katumapäälle ja perua koko valmennuksen, kun tuntui että mennään vaan munaamaan itsemme sinne. Kaikkea muuta, Petu sai kehuja hyvästä liikkumisesta ja työmoraalista, mulla nyt oli hieman istunnassa hiomista mikä nyt ei mikään ihme ollutkaan, kun viimeisen vuoden aikana vaihtelevalla menestyksellä ehtinyt ratsastamaan kunnolla ja eipä ne pohjatkaan mitkään parhaat ollut ja tila loppui nopeasti kesken. Ehkä me päästään starttaamaan ensi kesänä jonkilaiset pikkukisat valkoisten aitojen sisäpuolella, jos kaikki menee hyvin ja Petu pysyy terveenä. Kivasti sain lisää työkaluja Petun eteenpäin viemisen tueksi ja ohjeet mihin keskitytään nyt. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Ps. Kannattaa laittaa meidän instagram seurantaan ( anndetiask ), päivittelen etenkin Petun hyppytreenejä paljon storyn puolelle. 😉

Alma · kuulumisia · Petu · yrittäjyys

Tarhausjärjestyksen suunnittelun vaikeus

Toimiva ja lauman kemioita kunnioittava tarhausjärjestys on yhtä vaikea saada aikaiseksi kuin täydellinen istumajärjestys esimerkiksi häihin. Hevoset A ja B ei tule toimeen keskenään, C ja D taas tulevat mutta D ja A eivät siedä oikein ketään viereensä. E asuu pihatossa ja pihaton viereinen tarha toimii ratsastus/juoksutusalueena asiakkaalle jonka hevonen harrastaa ei-toivottuja tekemisiä. Ennen tämän uuden asiakashevosen tuloa lauman kemiat oli toimivat ja tarhausjärjestys kaikille sopiva – pihattolainen omassa rauhassa, kiukkuiita reunatarhassa, ja Alma vieressä. Petun ja Alman välissä yksi tarha tyhjänä koska herra keksi repiä Alman loimia aitausten yli. Alma ja kiukkuiita molemmat juoksee itsensä hikeen jos eivät ole vierekkäin ja huutavat hädissään samalla kun Petu saa akoilta nenuun – tämä järjestys oli kaikin puolin toimiva, kun Petu kestää vieressään kaverin mutta on sen verran puuhakas tapaus repiessään riimuista (tämän takia meillä hevoset tarhaa riimuitta) sekä loimia jos vieruskaveri kyhnää pyllynsä kanssa holleilla. Tästä tammat ei ole tykänneet, joten herra olkoon niin sanotusti eristyksissä.

Tämä uusi hevonen pisti pakan sitten totaalisesti sekaisin – leimaantui Petuun ja pisti lauta-aidan sekä sähkölangat palasiksi. Monena iltana sai olla kalastelemassa Petua väärästä tarhasta ja loimi-päivinä syynätä niin P:n kuin asiakkaan hevosen loimia että joko on silputtu käyttökelvottomiksi ja lompakosta mammonaa kaivelemaan. Nyt uusin tempaus oli sitten, että uuden ja Alman välisen tarhan portti-tolppa oli potkastu poikki aivan maan rajasta ja Alma oli ollut vierailulla kyseisen hulikaanin tarhassa. A vietti loppuillan Petun tarhassa, mutta iltatallia tehdessä ihmettelin outoa möykkää mikä kuului ulkoa – Alma oli ajettu Petun tarhasta ulos, sään vieressä puremajälki (onneksi vain karvat lähtenyt) ja mummo säikkynä samalla kun hulikaani juoksee kuin höyrypää ees taas tarhassaan – osa langoista katkaistuina. Kyllä siinä pari ärräpäätä lensi ja hetkellinen inho maailmankaikkeutta sekä omaa työtä kohtaan iski. Ei muutakuin mummolle riimut päähän ja talliin. Tämän jälkeen Petu sisälle ja hulikaani päätti pistää totaalisen hösseliksi – tarhassa meinaa tulla niskaan ja porttia kiinni laittaessa päätti sitten lähteä tuttuun tapaansa rynnimään ja siinä pitkän tovin narun jatkona roikkuessani ajattelin että kyllä se pysähtyy ja rauhoittuu mutta kaikkea kanssa – sormen nivelet paukkui, jumalaton kipu iski ja oli pakko päästää irti. Onneksi kyseinen hevonen on niin Petun perään että menee sinne missä herra on joten juoksi sukkana sisälle talliin. Ei muutakuin takaovet kiinni ja hevonen taluttaen karsinaan. Ei ole enää tylsää päivää ollut tässä vajaan kahden kuukauden aikana. 😀 Ehdittiinhän me nautiskella rauhaiselosta vajaa kuukausi kun edellinen hankala lähti omistajansa törttöilyjen takia häädettynä tallista. Nyt on onneksi alkanut uusin hevonenkin kotiutumaan ja sopeutumaan laumaan kun tarhauskuviot laitettiin uusiksi. Kyllä tässä välillä vaaditaan mielikuvitusta ja paljon. 😀

Alma · kimppahevonen · Mikki · Oliveri · Petu · ratsastus · Ressu · Topi · yrittäjyys

Hevostelutaustani – osa 3

4,5 vuotta sitten julkaisin kakkososan joka jäi Topiin. Topi oli mahtava, osaava suokkiruuna joka ei päästänyt mua koskaan mitenkään helpolla. Kyseessä oli hevonen, joka opetti ehkä kaikista eniten – erityisesti nöyryyttä ja taitoa katsoa peiliin – etenkin näin jälkikäteen. 😀 Vuokraussuhde kesti syksystä 2013 kevääseen 2014 ja Topi lopetettiin alkukesästä.

Topi

Topin jälkeen kuvioihin tulikin sitten jotain aivan erilaista, mihin olin tottunut – puoliverinen ruuna Mikki. Kun Topi oli ”laiska” ja hidas, Mikki oli nopea ja säpäkkä. Kokematon, kaikkea pelkäävä ja sielun maailmaltaan todella herkkä tapaus. Ratsuna todella raakile, joka ei sileällä osannut juuri mitään kun toimi omistajallaan ainoastaan maastohevosena sekä pihakoristeena. Mikin ohessa tein töitä ravitallilla, jonne mulla oli kotoa 45 minuutin ajomatka per suunta. Pitkä työmatka ja todella pitkät työpäivät verotti omaa aikaani Mikin kanssa – pääsi liikaa seisomaan joka johti moniin vaaratilanteisiin, muunmuassa vaarallinen tippuminen maastossa. Mikin kanssa yhteistyön lopetin tullessani raskaaksi 2014 alkutalvesta – en uskaltanut ottaa mitään riskiä ja Mikki olisi vaatinut lähes tulkoon päivittäistä ja monipuolista liikuttamista jotta olisi ollut turvallinen ratsastettava.

Mikki

Palasin kunnolla ratsastuksen pariin syksyllä 2015 saatuani lääkäriltä luvan aloittaa normaali liikunnan oman kunnon ja jaksamisen mukaan, Mia oli tällöin reilu 2 kuukauden ikäinen. Olin tässä välissä käynyt tekemässä tallivuoroja ja pitänyt itseni myös raskausaikana tiukasti hevostelussa kiinni, vaikken ratsastanutkaan. Tällöin kuvioihin tuli Eestinhevosruuna Ressu. Veikeä kaveri, paikoitellen todella ponimainen ja kunnon jäärä. Ressun kanssa tuntui, että löysin istunnalle uusia nappuloita jotka tosin katosivat paikoitellen useastikkin. Ressun kanssa tehtiin töitä reipas vuosi suunnilleen kolmesti viikossa ja vakavan putoamisen takia jouduin pohtimaan, voinko ja viitsinkö järjestää itseni uudelleen siihen tilanteeseen, jossa halvaatumisen riski on koko ajan olemassa. Syksyllä 2016 lopetin Ressun vuokraamisen. Petteriin pääsin tutustumaan alkukeväästä 2016, samana kesänä mulle tarjottiin mahdollisuutta Petun kokeiluun mutten tarttunut siihen koska Ressu oli kuvioissa ja olihan Petu oikeasti talon kokoinen verrattuna Ressuun. 😀

Ressu
Oliverista (edessä) ostin osuuden tammikuussa 2016.

Ressun jälkeen parantelin kroppaa, ramppasin fysioterapiassa ja lääkärissä vuoronperään ihmettelemässä mitä kierolle selälle tehdään. Tein pelkästään tallivuoroja ja maaliskuussa 2017 kävi huppista keikkaa ja löysin itseni Petterin selästä koeratsastamassa. Mun ja Petterin juttu jatkuu edelleen, liikutussuhde muuttui ylläpidoksi saman vuoden kesäkuussa ja vuonna 2018 Petu muutti mun mukana kun perustin oman tallin.

Alma & Petteri ”kotona” laitumella heinäkuussa 2018

Alma tuli kuvioihin 2018 kesällä, kun piti kiireesti löytää Petulle joko ruuna tai tamma kaveriksi, en halunnut pitää herraa yksinään kun ei voinut olla varma milloin ensimmäinen asiakas muuttaisi talliin tai muuttaisiko ollenkaan. Alman lisäksi vaihtoehtoina oli puoliverinen ja suokki. Alman kasvattajan kanssa kemiat vaan naksahti, kaikesta oli helppo sopia.

Näin on taputeltu 2001-2018 välillä tapahtunut hevoskokemuksen kartoittaminen. Ennen kaikkea olen jokaiselle tyypille näiden hevosten takana kiitollinen, että sain kuulua tiimiin – joidenkin kanssa vähemmän ja toisten pidemmän ajan. Erityisesti olen kiitollinen Petun ja Alman ”taustatiimille” – kiitos luottamuksesta! 11 vuotiaana aloitin ja jatkan edelleen näin 28 vuotiaana yrittäjänä, kuka olisi uskonut vaikka 5 vuotta sitten? 😀

Alma · kuulumisia · Petu · yrittäjyys

Miten menee?

En edes halua tarkistaa, milloin edellinen postaus on tullut ulos eikä toisaalta sinällään edes kiinnosta – olen aina päivitellyt blogia silloin kun niin sanottu runosuoni kukkii enkä koita väkisin tuottaa tekstiä jos sitä ei tule. Sen takia luonnoksista löytyy valehtelematta aina vähintään 10 postausta, mistä suurin osa ei koskaan näe päivänvaloa koska joku keskeytti kirjoitushetkellä enkä saa enää jälkikäteen tekstissä vallitsevasta ajatuksen juoksusta kiinni.

Mutta mites meillä menee? Ihan jees, tallilla etenkin tuntuu että kiirettä pitää kun täytyy pitää katseet jo tiukasti tulevassa talvessa ja miettiä kaikki mahdolliset tarhausasiat siltä varalta, että jokin kummallinen ryntäys tulisi – mitä tosin epäilen että tulee. Nyt alkaa muutenkin olla viimeiset hetket kentän rajauksen kanssa, koska sitten kun maa menee koko päiväksi routaan, ei mitään juurikaan ennen kevättä pysty tekemään. Enkä ole edes ehtinyt vielä sumplia tilan omistajan kanssa kentän kokoa saati millä tavalla rajataan, lyödäänkö väliaikaiset ratkaisut talveksi ja katsotaan paremmin ensi kesänä vai miten tehdään. Onneksi hän on todella mukava ja joustava, mutta olen itsekin pyrkinyt olemaan vähän näkymätön, jonka johdosta vuokranantaja tarjosi mahdollisuutta laajentaa karsinapaikkoja lisää hallin puolelle. Tosin se on mulla heinävarastona, joten sinne ei mahdu yhtäkään karsinaa tällä hetkellä 😀

Petun kanssa ollaan edetty laidunkauden lopetuksen jälkeen hissuksiin, kun herra herkkähipiä otti itseensä jouduttuaan pois laitumelta aikataulutettuun heinän syöttöön joka myös tuonut haasteita liikutuksien suhteen kun tyhjällä mahalla ei liikuta ja aika on paikoitellen rajallista tai jokin muu suoraan sanoen lorottelee linssiin – ensin polvi alkoi kipuilemaan kun ravissa istui alas joka jatkui sitten myös ihan perus arjessa. Polvi helpotti niin eiköhän mulla tulehtunut iso jänne ranteesta ja nippanappa pystyn karsinat siivoamaan. Toisaalta on hyvä, että mielikuvitusta riittää ja ollaan treenattu samoja asioita maasta mitä selästäkin tehtäisiin ja Petun toinen liikuttaja on käynyt selästä treenaamassa maastossa sekä pihassa kun omat vammat hidastaa.

Reilu viikko sitten Petu tempasi jonkin kipukohtauksen päälle, heinä ja vesi maistunut ollenkaan eikä normaaleja aamutoimia tehnyt tarhaan päästyään vaan pyöri levottomasti, kuopi ja alkoi kaivamaan kuoppaa josta söi juuria. Olin jo aivan varma että nytkö ne mahaongelmat alkaa taas syystä X ja lähdettiin pellolle kävelemään ja suoli tyhjeni urakalla ja ilme piristyi. Laitoin sitten isälleni viestiä, että voisiko väsätä Petulle heinälaatikon ja illalla kävin hakemassa oikein nimikoidun laatikon johon aamulla virittelin heinäverkon jotta saisi hitaammin syötyä heinänsä. Illalla liikkui hyvin liikuttajan kanssa kun mulla oli vapaailta (ja silti olin tallilla :D) ja ei ollut kuin kuntoon laittaesa vähän näiveän näköinen.

Ai kamala kun on työpuhelimessa huono kamera 😀

Se puolen vuoden toivoton sairastelu jätti kyllä sellaiset jäljet muhun ja Petteriin, ettei todellakaan uusiksi haluta käydä sitä läpi. Onneksi on oma talli ja muut ei tee aamutalleja, joten nämä tilanteet ei pääse kehittymään juuri mihinkään kun niihin pystyn jo puuttumaan. Iltatallin tekijällekin laitoin viestillä kuvan, missä näkyy Petterin kipuilme ja kuvailin minkälainen on kipeänä että osaa ilmoittaa mulle heti jos ilmenee kummallisuuksia.

IMG_4317
Aamut ja nämä kaksi aasia ♥

Tarhauskuviotkin muuttui, kun Petu oli päättänyt Almaa purra joten nyt molemmat tarhaa yksinään. Alma on sopuisa tyyppi ja johan se todistettiin kun kerran karkasi langoista läpi pihaton puolelle uuden asukkaan kaveriksi eikä muuten hevillä sieltä pois halunnut tulla pois. Nyt on onneksi rauha maassa kun molemmat saa olla omissa tarhoissaan. Kyllähän tuo meidän vanha rouva pärjää tälläkin järjestelyllä, kun nurkkatarhassa eli molemmilla puolilla joku. 🙂 Nyt vain katseet tiukasti kohti talvea ja ensi vuotta, mitähän kaikkea me vielä keksitään! Eniten jännitellään asiakkaan kantavan tamman puolesta, toivoen tietenkin että kaikki menee loppuun asti hyvin. Koitan nyt saada tästä kirjoittamisesta taas kiinni, tuntuu että mitä pidempi tauko tulee sitä vaikeampi on lähteä asioita päästä purkamaan. Pitäisi muutenkin laittaa päivitettyä kuvamateriaalia kotisivuillekkin, kun on alkanut palikat löytämään paikkansa. Ja jos on jotain toiveita postauksien suhteen niin kommenttilaatikkoon vain tietoa niin toteutellaan! 🙂

 

 

Alma · Petu · video

Iltatalli ja kuulumisia

Kolme postausta odottaisi loppuun kirjoittamista, Alman esittelysivu aivan vaiheessa mutta kun tekstiä ei vain tule. Tuntuu, ettei osaa jäsentää kaikkea sitä asiaa pään sisällä niin että siitä tulisi millään tasolla julkaisukelpoista tekstiä. Kuviakaan en ole ehtinyt ottamaan postauksiin, vaikka monena aamuna on ollut se ”kuvausfiilis” – mikä on lähtenyt sitten pois avustajan puutteen tai kameran kotiin unohtamisen vuoksi.

Mutta vihdoin sain kuvattua tallilta jotain pientä tilojen esittelyn tynkää ja samalla vähän meidän kuulumisia.

Linkki videoon

 

Petu · Q&A · yrittäjyys

Paljon vielä tehtävää

Vitsi oon ollut kyllä yllättynyt, miten paljon ihmisiä kiinnostaa tämä tallin pyöritysarki. Paljon kysymyksiä tulee ja tuntuu etten meinaa edes ehtiä vastaamaan kaikkiin, joten vastaillaan ihan postauksen merkeissä.

Tarviiko sinne uutta hiekkaa kentälle?

Hiekkaa ei tarvitse määrällisesti lisätä, lähinnä pitäisi lanalla kääntää ja kuohkeuttaa pohjaa että parin vuoden kovettuminen lähtisi. Lähtökohtaisesti siis hyvässä kunnossa pohja, ainoastaan pehmentää pitäisi.

Miten petu on viihtynyt uudessa kodissa kun ei ole niin häiriötä ympärillä? Onko siinä ihan tehdyt laitumet joissa hyvä nurmi joka riittää ruuaksi? Laiduntaako sun hevoset yötä päivää? Ja milloin tulee esittely uudesta hevosesta ja siitä mitä sen kanssa touhuat? 🙂

Petu on viihtynyt todella hyvin, jännittää vielä jonkin verran tallissa ja selvästi odottaa mörköjä tulevaksi jostain nurkan takaa, mutta pikkuhiljaa alkaa rauhoittumaan myös tallissa. Pellot on ihan luomutilassa, hyvä heinä joka tosin tällä viikolla niitettiin ja paalattiin että saavat koko talven hyvälaatuista heinää – Petulle ja Almalle kun en halua syöttää miljoonasta purkista ruokia vaan ruokinta pohjautuu heinään ja täydennetään kivennäisellä sekä pellavalla.

Yötä päivää ovat ulkona, nyt superhelteiden aikana ovat päivän kuumimman ajan sisällä eli noin 5-6 tuntia ja muuten laitumella lihomassa. 😀

IMG_4028 2
Panoraama yläpellosta. Tämän hetkiset laidunlohkot ovat oikeassa yläkulmassa.

Almasta tulee juttua kyllä, tuli noista heinätöistä isompi urakka mitä oltiin alunperin ajateltu ja asiakashevosen tulo vähän sotki rytmejä. Mutta tulossa on!

Käytkö edelleen siellä vanhalla tallilla hoitamassa sen toisen hevosen vai mitä sille käy, eikös sekin ole ollut sinun vastuulla jo pitkään?

Vanhalla tallilla en enää käy hommissa, paitsi Marian kanssa välillä kun hän ystävystyi siellä tallinpitäjän saman ikäisen pojan kanssa. Muori jäi siis tallinpitäjän hoitoon, omistaja muuttaa takaisin paikkakunnalle tässä syksyllä joten hoitaa silloin itse. Kyllä se vähän harmittaa ja ikävä on, kun yli 5 vuotta huolehdin mutta näin se elämä kuljettaa. 🙂

 

Alma · Petu · Pilvilinnoja

Ensimmäinen viikko

Voi jestas ette uskokkaan kuinka mua pännii että lauantaina aikataulut meni kaikin puolin niin pieleen, etten ehtinyt perehtyä videopostauksen tekoon. Mutta onneksi isäni on siirtynyt nykyaikaan, ja otti kaikista mahdollisista tilanteista videoklippejä puhelimellaan ilman pyyntöä ja kuvia jonkin verran niin saan jonkinlaisen koostettua kunhan videot itselleni saan – hänen whatsappinsa ei toimi koskaan kunnolla.. 😀

Lauantai alkoi aamulla väsyneissä merkeissä, kun koko edeltävä yö oli mennyt lähes valvoessa. Vähän 8 jälkeen soi herätyskello ja olin kuoleman väsynyt, mutta aamukahvin ja kamojen mukaan pakkaamisen aikana heräsi suhteellisen hyvin. Vanhalla tallilla meidän piti olla 10 aikaan, kun alkuperäinen aikataulu oli että traikkua oltaisiin oltu isäni kanssa hakemassa klo 12. Tyhjentäessäni Petun karsinaa Niko pakkasi muita tavaroita. Kamat autoon ja uudelle tallille hirveällä kiireellä tyhjentämään, jonka jälkeen auton nokka käännettiin isäni luokse – onneksi tallilta isälleni on vain 15 minuutin matka. Perillä selvisi, että vetoauto on tien päällä ja olisi käytössä vasta iltapäivällä. Kamala soittorumba alkoi että löytyykö keltään vetoautoa, jonka jälkeen piti tehdä ilmoituskierros traikun vuokraajalle ja seurahevosen omistajalle, että aikataulut meni pieleen ja uusi aikataulu sovittiin. Vähän ennen neljää saatiin vetoauto ja onneksi vuokratraikku oli matkan varrella josta napattiin mukaan ja lähdettiin hakemaan ensimmäistä hevosta.

muok-alma

Pienten lastausongelmien jälkeen lähdettiin hakemaan Petu. Herra lastautui tuttuun tapaansa hyvin, kerrasta koppiin uuden naisystävänsä kaveriksi ja matka kohti uutta tallia.

Petu sai uudella tallilla totaalisen hepulin ja hetken sai maanitella että sai herran kulkemaan tallin läpi laitumelle. Hirveä huutaminen kuului samalla kun otin Almaa ulos kopista. Alma kyyläsi alkuun kaikkea ja oli todella vastahakoinen menemään laitumelle, mutta jäi sinne suht hyvin. Alkuun molemmat höyrysi mutta rauhoittuivat syömään omilla lohkoillaan. Ensimmäiset pari yötä olivat karsinoissa, jotta näkisin miten kotiutuvat ja syövät eikä kummallekkaan oikein pellavamössöt meinannut maistua ja vettäkin meni huonohkosti. Päivät sai olla aamusta iltaan laitumella ja kolmannen päivän päätteeksi jäivät ulos yöksi tarhoihin, Alma pihattotarhaan ja Petu omaansa.

IMG_3997
Hetki ennen kuin Alma muuttui ”raadoksi” 😀

Alkoi mössötkin maistua molemmille pikkuhiljaa sekä olemukset rennompia, Petu etenkin muuttui tuon kolmannen päivän aikana ihan tajuttomasti – eestaas juoksijasta ja Alman takapirusta alkoi tulla jälleen seurallinen ja hellyydenkipeä. Silmissä tapahtui suurin muutos, nimittäin syvä helpotus katsoi takaisin ja se tietynlainen rauha löytyi. Nyt ollaan jo perjantaissa ja huomenna on viikko hevosten muutosta. Pääsivät samalle laidunlohkolle pari päivää sitten ja nuo kaksi hölmöläistä on kuin olisivat aina olleet yhdessä, totaaliset paita ja peppu.

IMG_3995

Almasta tulossa jossain välissä lisää infoa, kunhan saan tallilla rytmit kohdilleen ja molemmista otettua kunnon kuvat. 🙂

hyvinvointi · kuulumisia · Petu · Pilvilinnoja · yrittäjyys

Yrittäjyys – täältä tullaan!

Petterin tilanne on ollut todella huono monta kuukautta. Hetken olin jo toiveikas, että nyt kaikki stressi ja muut oireilut olisi loppunut mutta ei – ne alkoivat uudelleen kun tallin pihalle ilmestyi jälleen betonin sekoitin ja vesisammio. Petulla repesi pelihousut eikä todellakaan uskaltanut tulla talliin ja samalla kun alatallin ramppi oli suljettu muovilla niin homma levisi totaalisesti käsiin. Joka kerta sisälle ottaessa Petu meni totaaliseen paniikkiin ja tärisi pelosta. Loimen poisottamisesta tuli ekstremeurheilua, kun sai olla koko ajan varuillaan eikä voinut kiinteästi laittaa mihinkään kiinni ettei aiheuta vetopaniikkia tähän kaiken lisäksi.

b7f93e26-76aa-4106-89cd-e1e8d27d6447
14.6. Ptikästä aikaa oli oikeasti alusta loppuun rento hevonen alla koko treenin ajan.

Luulin jo, ettei tilanteeseen saada mitään helpotusta, kunnes Niko yhden Tietogurun keikan jälkeen sanoi että hänen asiakkaansa tietää tallinomistajan joka etsii vuokraajaa. Olin vähän skeptinen, mutta pitkien mietintöjen ja kyselyiden jälkeen kävimme katsomassa – 8 karsinan talli + pieni pihatto. Laidunmaata todella paljon ja aikoinaan aivan tallin edustalla on ollut kenttä, maastoreitit lähtee pihasta. Karsinoita kuulemma ollut aikaisemmin enemmänkin, eli laajennusmahdollisuuskin on. Asiaa pyörittelin päässä ja paperilla pyörittelin numeroita ja olin vähän kahden vaiheilla, olisiko se hyvä vaiko ei. Pyysin sitten luottohenkilöni mukaan katsomaan vielä paikkoja ja juttelin hänen kanssaan kaikesta mahdollisesta, jotta saisin kunnon kuvan tallin tilasta. Sitten lisää laskelmia ja keskustelut Nikon kanssa ja avot – virallinen tallitoiminta alkaa 1.7. ja Petu muuttaa uuteen talliin jo lauantaina. Vaikka paljon on tehtävää, aitojen kunnostusta sun muuta, niin laidunlohkot on valmiina jossa Petu saa olla päivät niin ehtii tarhat laittaa kuntoon päiväsaikaan. On tässä onneksi vielä muutama arkipäivä ennen muuttoa, eli Petulle ja kaverille saadaan tarhat tehtyä ihan helposti.

Eniten odotan sitä, että Petteri pääsee monien kuukausien jälkeen hengittämään ja rentoutumaan. Arki muuttuu rauhalliseksi eikä pihaan ilmesty milloin mitäkin. Saa olla ulkona yli 12 tuntia päivittäin ja ruokinta-ajat on säännölliset. Alkuun saa ihan suoraan lomaa, tutustutaan yhdessä uusiin tiloihin ja alueisiin. Kunhan on kotiuduttu, aloitellaan pikkuhiljaa täyspainoinen treenaaminen. Toisaalta onneksi kohta on talvi ja päästään kunnolla hyödyntämään peltoja sekä tonttia kiertävää rataa. Jännittäviä aikoja, ei voi muuta sanoa! Lauantaista tulee todennäköisesti jonkinlaista videota youtubeen, olkaahan kuulolla siis. Ja laittakaa somet seurantaan jos ei ole jo!