hevostila jouhi · Petu · Q&A · yrittäjyys

Paljon vielä tehtävää

Vitsi oon ollut kyllä yllättynyt, miten paljon ihmisiä kiinnostaa tämä tallin pyöritysarki. Paljon kysymyksiä tulee ja tuntuu etten meinaa edes ehtiä vastaamaan kaikkiin, joten vastaillaan ihan postauksen merkeissä.

Tarviiko sinne uutta hiekkaa kentälle?

Hiekkaa ei tarvitse määrällisesti lisätä, lähinnä pitäisi lanalla kääntää ja kuohkeuttaa pohjaa että parin vuoden kovettuminen lähtisi. Lähtökohtaisesti siis hyvässä kunnossa pohja, ainoastaan pehmentää pitäisi.

Miten petu on viihtynyt uudessa kodissa kun ei ole niin häiriötä ympärillä? Onko siinä ihan tehdyt laitumet joissa hyvä nurmi joka riittää ruuaksi? Laiduntaako sun hevoset yötä päivää? Ja milloin tulee esittely uudesta hevosesta ja siitä mitä sen kanssa touhuat? 🙂

Petu on viihtynyt todella hyvin, jännittää vielä jonkin verran tallissa ja selvästi odottaa mörköjä tulevaksi jostain nurkan takaa, mutta pikkuhiljaa alkaa rauhoittumaan myös tallissa. Pellot on ihan luomutilassa, hyvä heinä joka tosin tällä viikolla niitettiin ja paalattiin että saavat koko talven hyvälaatuista heinää – Petulle ja Almalle kun en halua syöttää miljoonasta purkista ruokia vaan ruokinta pohjautuu heinään ja täydennetään kivennäisellä sekä pellavalla.

Yötä päivää ovat ulkona, nyt superhelteiden aikana ovat päivän kuumimman ajan sisällä eli noin 5-6 tuntia ja muuten laitumella lihomassa. 😀

IMG_4028 2
Panoraama yläpellosta. Tämän hetkiset laidunlohkot ovat oikeassa yläkulmassa.

Almasta tulee juttua kyllä, tuli noista heinätöistä isompi urakka mitä oltiin alunperin ajateltu ja asiakashevosen tulo vähän sotki rytmejä. Mutta tulossa on!

Käytkö edelleen siellä vanhalla tallilla hoitamassa sen toisen hevosen vai mitä sille käy, eikös sekin ole ollut sinun vastuulla jo pitkään?

Vanhalla tallilla en enää käy hommissa, paitsi Marian kanssa välillä kun hän ystävystyi siellä tallinpitäjän saman ikäisen pojan kanssa. Muori jäi siis tallinpitäjän hoitoon, omistaja muuttaa takaisin paikkakunnalle tässä syksyllä joten hoitaa silloin itse. Kyllä se vähän harmittaa ja ikävä on, kun yli 5 vuotta huolehdin mutta näin se elämä kuljettaa. 🙂

 

Mainokset
Alma · hevostila jouhi · Petu · Pilvilinnoja

Ensimmäinen viikko

Voi jestas ette uskokkaan kuinka mua pännii että lauantaina aikataulut meni kaikin puolin niin pieleen, etten ehtinyt perehtyä videopostauksen tekoon. Mutta onneksi isäni on siirtynyt nykyaikaan, ja otti kaikista mahdollisista tilanteista videoklippejä puhelimellaan ilman pyyntöä ja kuvia jonkin verran niin saan jonkinlaisen koostettua kunhan videot itselleni saan – hänen whatsappinsa ei toimi koskaan kunnolla.. 😀

Lauantai alkoi aamulla väsyneissä merkeissä, kun koko edeltävä yö oli mennyt lähes valvoessa. Vähän 8 jälkeen soi herätyskello ja olin kuoleman väsynyt, mutta aamukahvin ja kamojen mukaan pakkaamisen aikana heräsi suhteellisen hyvin. Vanhalla tallilla meidän piti olla 10 aikaan, kun alkuperäinen aikataulu oli että traikkua oltaisiin oltu isäni kanssa hakemassa klo 12. Tyhjentäessäni Petun karsinaa Niko pakkasi muita tavaroita. Kamat autoon ja uudelle tallille hirveällä kiireellä tyhjentämään, jonka jälkeen auton nokka käännettiin isäni luokse – onneksi tallilta isälleni on vain 15 minuutin matka. Perillä selvisi, että vetoauto on tien päällä ja olisi käytössä vasta iltapäivällä. Kamala soittorumba alkoi että löytyykö keltään vetoautoa, jonka jälkeen piti tehdä ilmoituskierros traikun vuokraajalle ja seurahevosen omistajalle, että aikataulut meni pieleen ja uusi aikataulu sovittiin. Vähän ennen neljää saatiin vetoauto ja onneksi vuokratraikku oli matkan varrella josta napattiin mukaan ja lähdettiin hakemaan ensimmäistä hevosta.

muok-alma

Pienten lastausongelmien jälkeen lähdettiin hakemaan Petu. Herra lastautui tuttuun tapaansa hyvin, kerrasta koppiin uuden naisystävänsä kaveriksi ja matka kohti uutta tallia.

Petu sai uudella tallilla totaalisen hepulin ja hetken sai maanitella että sai herran kulkemaan tallin läpi laitumelle. Hirveä huutaminen kuului samalla kun otin Almaa ulos kopista. Alma kyyläsi alkuun kaikkea ja oli todella vastahakoinen menemään laitumelle, mutta jäi sinne suht hyvin. Alkuun molemmat höyrysi mutta rauhoittuivat syömään omilla lohkoillaan. Ensimmäiset pari yötä olivat karsinoissa, jotta näkisin miten kotiutuvat ja syövät eikä kummallekkaan oikein pellavamössöt meinannut maistua ja vettäkin meni huonohkosti. Päivät sai olla aamusta iltaan laitumella ja kolmannen päivän päätteeksi jäivät ulos yöksi tarhoihin, Alma pihattotarhaan ja Petu omaansa.

IMG_3997
Hetki ennen kuin Alma muuttui ”raadoksi” 😀

Alkoi mössötkin maistua molemmille pikkuhiljaa sekä olemukset rennompia, Petu etenkin muuttui tuon kolmannen päivän aikana ihan tajuttomasti – eestaas juoksijasta ja Alman takapirusta alkoi tulla jälleen seurallinen ja hellyydenkipeä. Silmissä tapahtui suurin muutos, nimittäin syvä helpotus katsoi takaisin ja se tietynlainen rauha löytyi. Nyt ollaan jo perjantaissa ja huomenna on viikko hevosten muutosta. Pääsivät samalle laidunlohkolle pari päivää sitten ja nuo kaksi hölmöläistä on kuin olisivat aina olleet yhdessä, totaaliset paita ja peppu.

IMG_3995

Almasta tulossa jossain välissä lisää infoa, kunhan saan tallilla rytmit kohdilleen ja molemmista otettua kunnon kuvat. 🙂

hevostila jouhi · hyvinvointi · kuulumisia · Petu · Pilvilinnoja · yrittäjyys

Yrittäjyys – täältä tullaan!

Petterin tilanne on ollut todella huono monta kuukautta. Hetken olin jo toiveikas, että nyt kaikki stressi ja muut oireilut olisi loppunut mutta ei – ne alkoivat uudelleen kun tallin pihalle ilmestyi jälleen betonin sekoitin ja vesisammio. Petulla repesi pelihousut eikä todellakaan uskaltanut tulla talliin ja samalla kun alatallin ramppi oli suljettu muovilla niin homma levisi totaalisesti käsiin. Joka kerta sisälle ottaessa Petu meni totaaliseen paniikkiin ja tärisi pelosta. Loimen poisottamisesta tuli ekstremeurheilua, kun sai olla koko ajan varuillaan eikä voinut kiinteästi laittaa mihinkään kiinni ettei aiheuta vetopaniikkia tähän kaiken lisäksi.

b7f93e26-76aa-4106-89cd-e1e8d27d6447
14.6. Ptikästä aikaa oli oikeasti alusta loppuun rento hevonen alla koko treenin ajan.

Luulin jo, ettei tilanteeseen saada mitään helpotusta, kunnes Niko yhden Tietogurun keikan jälkeen sanoi että hänen asiakkaansa tietää tallinomistajan joka etsii vuokraajaa. Olin vähän skeptinen, mutta pitkien mietintöjen ja kyselyiden jälkeen kävimme katsomassa – 8 karsinan talli + pieni pihatto. Laidunmaata todella paljon ja aikoinaan aivan tallin edustalla on ollut kenttä, maastoreitit lähtee pihasta. Karsinoita kuulemma ollut aikaisemmin enemmänkin, eli laajennusmahdollisuuskin on. Asiaa pyörittelin päässä ja paperilla pyörittelin numeroita ja olin vähän kahden vaiheilla, olisiko se hyvä vaiko ei. Pyysin sitten luottohenkilöni mukaan katsomaan vielä paikkoja ja juttelin hänen kanssaan kaikesta mahdollisesta, jotta saisin kunnon kuvan tallin tilasta. Sitten lisää laskelmia ja keskustelut Nikon kanssa ja avot – virallinen tallitoiminta alkaa 1.7. ja Petu muuttaa uuteen talliin jo lauantaina. Vaikka paljon on tehtävää, aitojen kunnostusta sun muuta, niin laidunlohkot on valmiina jossa Petu saa olla päivät niin ehtii tarhat laittaa kuntoon päiväsaikaan. On tässä onneksi vielä muutama arkipäivä ennen muuttoa, eli Petulle ja kaverille saadaan tarhat tehtyä ihan helposti.

Eniten odotan sitä, että Petteri pääsee monien kuukausien jälkeen hengittämään ja rentoutumaan. Arki muuttuu rauhalliseksi eikä pihaan ilmesty milloin mitäkin. Saa olla ulkona yli 12 tuntia päivittäin ja ruokinta-ajat on säännölliset. Alkuun saa ihan suoraan lomaa, tutustutaan yhdessä uusiin tiloihin ja alueisiin. Kunhan on kotiuduttu, aloitellaan pikkuhiljaa täyspainoinen treenaaminen. Toisaalta onneksi kohta on talvi ja päästään kunnolla hyödyntämään peltoja sekä tonttia kiertävää rataa. Jännittäviä aikoja, ei voi muuta sanoa! Lauantaista tulee todennäköisesti jonkinlaista videota youtubeen, olkaahan kuulolla siis. Ja laittakaa somet seurantaan jos ei ole jo!

hyvinvointi · kuulumisia · Petu · Pilvilinnoja · terveys

Onni on häilyväistä

Ennen edellistä postausta taukoa kirjoittamiseen oli ehtinyt kertyä reilu kuukausi ja tämäkin oli roikkunut lähes pari viikkoa luonnoksissa. Asiaa olisi ollut tässä välissä vaikka kuinka paljon, mutta työt pitkän matkan päässä ja Petusta koituva huoli imi jaksamisen aivan nolliin ja käytiin jo hetkellisesti lähellä loppuun palamista. Yöunet minimaaliset ja erittäin pätkittäiset ja voimakas pelko että miten pitkälle saikulle Petteri joutuu.

IMG_3928

Tässä reilun kuukauden sisällä Petu on hierottu kerran ja heti vapun jälkeen käytetty klinikalla tulipalokiireellä, kun kipuoireet meni niin voimakkaiksi ettei voitu eikä kyllä haluttukkaan enää katsoa saadaanko kotihoidolla olo paremmaksi. Hiekkakuvissa näkyi keskikokoinen kertymä sekä vahva epäily mahahaavasta oireiden ja käytöksen perusteella. Hoidoksi saatiin antepsin ja jäätävä psyllium-kuuri ja jatkoon ruokintaohjeet. Kaikki ylimääräinen tiputettiin pois ja ensimmäiset kaksi viikkoa oli todella stressaavaa aikaa, kun mun piti ennen töihin lähtöä käydä lääkitsemässä Petu. Työt alkoi klo 8 aamulla, työmatka tallilta reilu 50 min eli joka aamu oltiin jo 6 maissa tallilla. Töiden jälkeen kotiin pikaisesti syömään, sanomaan tytöille moikka ja heippa – uudestaan tallille iltatallin merkeissä. Kipuoireet ei meinannut helpottaa ja lisää stressiä tuli kun Petu potki kintereet auki ja seinään järkyttävät reiät. Ikkunat peitettiin, kun epäiltiin että piha liian rauhaton eikä Petulla ole meillä olon aikana ollut ikkunallista karsinaa. Tämä ei auttanut, joten vaihdettiin muori ja Petu päikseen karsinoissaan ja rauha löytyi ainakin hetkeksi. Pari viikkoa meni tosi hyvin ja rauhallisissa merkeissä, kunnes tallin pihassa myllätään jälleen erilaisten koneiden kanssa ja Petulla pasmat sekaisin. Liikuttamiset on täytynyt pitää stressivapaina ja juuri kun alkoi näyttämään, että nyt on tilanteet sen verran suotuisat kunnon treenaamiselle, niin mulla hajosi selkä uudelleen töissä jonka vuoksi nyt vähintään viikon sairasloma ja aikamoinen lääkemäärä syötävänä. Eniten veetuttaa, kun motivaatio treenaamiseen olisi kova mutta aina jostain nurkan takaa pukkaa takapakkia.

IMG_3941

Mä niin odotan, että saan selkäni kuntoon että päästäisiin treenaamaan Petun kanssa kunnolla ja saataisiin lihasten takaisin kasvatus alkuun. Nyt kun kengityskin on saatu kohdilleen, kaviot oli päässyt loppuvuodesta todella huonoon kuntoon, niin senkään suhteen ole enää rajoitteita kunnon treenille. Pitäkää peukkuja, että Petu pysyisi terveenä!

Kustannukset · Petu · Pilvilinnoja · vuosikatsaus

Petun vuoden ylläpito-kustannukset

Vierähtipä vuosi nopeasti! Vaikka matkaan on tarttunut kaikkea mahdollista, en vaihtaisi päivääkään. Ja onhan tämä ollut opettavaista, kun yksikään päivä ei ole ollut samanlainen. Meillä tallinpitäjän kanssa on ollut diili, että hoidetaan kaikki hevosten kulut ja he hoitavat vain ruokinnat paitsi illalla ja heinät että vedet tarhoihin. Monellehan tälläinen diili on varmasti vähän tuntemattomampi, kun helpompaa ja suotavampaahan melkeinpä olisi täysihoitopaikka, jolloin tallivuokraan on laskettu kaikki perusmenot mukaan. Eli mitä on Petun hoito mulle kustantanut kesäkuu 2017-toukokuu 2018?

Tallivuokrat: 2050€

Kuivikkeet: 350,90€

Turpeen osuus (oli käytössä kesä-elokuun puoliväliin 2017) 115,20€

Olkipelletin osuus (turpeesta vaihdettiin olkipellettiin elokuun puolivälissä ja on edelleen käytössä) 235,70€

Rehut: 256,90€

Käytössä Racing Peacemaker ja E-vitamiiniliuos

Psyllium-jauheen osuus 42€

Varusteet: 46,10€ 

2x riimut, takajalan suojat ja head shaker -turpaverkko

Kengitys: 200€

Muut kulut: 131,50€

Arnika-pullo 11,50€

Petteri on hierottu kahdesti, jotka yhteensä kustansi 120€

Kaikkiaan vuodessa Petteriin on mennyt 3035,40€, joista perustarpeiden osuus on 980,40€.

Kyllähän tuolla summalla olisi jo etelänmatkan tehnyt, mutta onneksi on lentopelko! :’D Nyt kun tämän jo itselleen laittoi näin ylös, niin kyllä sitä voi olla kiitollinen ettei äiti suostunut sitä hevosta kustantamaan. Että isoja rahoja tässä pyöritellään ja pistää kyllä väkisinkin miettimään, että on kyllä harvinaisen kallis harrastus.

hyvinvointi · Petu · Pilvilinnoja

Hiljaa hyvä tulee

Petteri on ollut nyt reilun vuoden mulla liikutuksessa ja paria kuukautta vajaa vuoden ylläpidossa. Tähän on mahtunut paljon hyvää kuin huonoakin ja tänään kävi myös ensimmäistä kertaa hieroja. Petun vatsavaivat on olleet kamala riesa jo viime vuoden lopulta asti mitkä kärjistyi selvästi alkuvuodesta. Syötettiin tuhti annos psylliumia ja kyllähän hiekkaa tuli ihan näppärästi ulos ja ruokahalu lisääntyi silmissä kun kuuri lopetettiin. Kun ruokahalu palautui, aloin katsomaan että rupesiko se retale nyt kaasuuntumaan – turposi kuin plussapallo. Pöhötys loppui reilussa viikossa jonka jälkeen madotettiin ja raspattiin hampaat. Yksi piikki oikealla puolella sekä pari pientä haavaa limakalvoilla, näitä tosin epäilinkin kun Petu piti kuolainta suussa kummallisesti eikä tasaista tuntumaa meinannut saada ollenkaan liikuttaessa. Kiukut karsinassa kuitenkin jatkui kaikista näistä hoidoista huolimatta ja jopa liikuttaessa alkoi säikkyminen – lähes pomminvarma alkoi kyttäämään jotain näkymätöntä ukkelia ja juoksemaan alta pois. Jokin oli selvästi pielessä, kun juoksuttaessakin kyttäili mutta liikkui kuitenkin suht kivasti mutta selän käyttö oli onnetonta. Aloin epåilemään ongelmien olevan lihasperäisiä ja tunnustellessa selkää sekä lapoja, tuli selvät reaktiot ja hammastakin yritti tarjota näissä tilanteissa.

Tiistaina soitin meidän lähellä asuvalle hierojalle ja tälle päivälle sain sopivasti ajan kun oli vapaapäiväkin. Pelkästään palpoidessa tuli reaktiot lapojen kohdalta sekä lanneselästä eli veikkaukset osui oikeaan. Kunnon käsittelyssä jumeja löytyi enemmänkin, esimerkiksi takareidet oli kuin viulunkielet mitä täytyy nyt ruveta itse iltaisin ja etenkin liikutuksien jälkeen hieromaan sekä arnikkaa päälle, samoiten lavat ja lanneselkä käsitellään arnikalla liikutuksen jälkeen. Kerroin että loimitan hikitreenin jälkeen sisälle todella hyvin kuivattamisen ajaksi ja kuulemma huomasi hyvin kun selkä ei sen koommin ollut jumissa. Oikea kylki oli kauttaaltaan jumissa, tosin Petu on muutenkin oikeaan kierrokseen huonompi ja tämä täytyy nyt ottaa erityistarkkailuun liikuttaessa että taipuu rehellisesti läpi.

IMG_3885Selässä lihakset muutenkin tuota yhtä aluetta lukuunottamatta erinomaisessa kunnossa, lavatkin hyvässä massassa, samoin perslihaksista näkee että takaosa on työskennellyt kunnolla. Oli vetelä jätti hieronnan jälkeen kun tarhaan pääsi, meinannut rassu jaksaa edes kävellä tallista ulos. :DHuomenna on täysin vapaa, kun 1,5 tuntia runnottiin lihaksia niin voipi olla aika kipeä ja lauantaina töiden jälkeen kevyesti selästä tunnustelemaan miten liikkuu ja antoiko mitään vastetta ja ensi viikon alussa varaillaan uutta hieronta-aikaa. Kyllä me ehkä ollaan kesäksi taas samassa terässä, ellei paremmassa kuin viime kesänä kunhan jumit saadaan hoidettua ja kengityksellä korjattua vanhoja kengitysvirheitä.

Nyt jatkellaan samalla liikutusmoodilla kuin tähänkin asti, hevosta ja kuntoa kuunnellen. Mäki -ja laukkatreeniä maastossa pitäisi käydä nyt enemmän tekemässä, että pysyisi nuo takareidet auki ja venyisi kunnolla. Onneksi kevät on jo tuloillaan, illat on valoisempia ja kelitkin lämpöisiä niin ei tarvitse michelin ukkona maastoon lähteä, tosin pellolle tehtiin helmikuussa pellon kiertävä lenkki, missä voisi päästellä oikein kunnolla, kunhan pohjat pysyisi vielä edes hetken hyvänä.

koulutuuppaus · Petu · Pilvilinnoja · ratsastus

Kehitystä nähtävissä

Vaikka välillä toivoisi oikein hulppeita tiloja ja kelejä sun muuta niin en kyllä toisaalta vaihtaisi tässä mitään. Kun ollaan kelien armoilla ja kaviot ilman tilsakumeja, niin käyntiä pitää ratsastaa paljon. Nyt alkaa käyntitehtävien tulokset näkymään, eilen Petu teki täysin puhtaat väistöt molempiin suuntiin. Aikaisemmin on väistöihin viittaavaa tullut, ilman kunnon ristiaskeleita, mutta sekin on ollut hyvä että alkaa ymmärtämään väistämisavut.

Vajaa vuosi sitten kun aloin Petua liikuttamaan, oli väistäminen mahdottomuus – veti kyljet koviksi ja vauhti tappiin eikä jalalla pystynyt vaikuttamaan ollenkaan, ei edes ympyrällä. Tätä lähdettiin silloin jo vähän harjoittelemaan, varsinkin kesällä otettiin tehobuusti kun ei tarvinnut pilkkopimeässä liukastella. Nykyään heti alkukäynneillä tunnustelen, mihin suuntaan on vino ja sitä mukaan alan kevyesti suoristelemaan ja herättelemään kylkiä sekä takaosaa. Varsinaisessa työskentelyssä etsin suoruuden uudelleen ja haen takaosaa aktiiviseksi ja samalla varmistan lapojen paikkaa kohdilleen. Yleensä suunnilleen 20 minuutin kuluttua Petu on tasainen niin suusta kuin takaakin, selkä ylhäällä kevyellä tuntumalla. Ravissa on hankalampi, etenkin jos kentän pohja ei ole kovin hyvä. Tilsat ja liukkaus saa tikittämistä aikaiseksi, jolloin joutuu tekemään enemmän töitä että rentoutuu kokonaan.

Noiden vatsavaivojen vallitessa, tehtävät on pysynyt mahdollisimman yksinkertaisina mutta hyödyllisinä ettei joka paikka mene jumiin ja pysyy liikkeessä mahdollisimman paljon ilman stressiä. Viikonloppuna oli ajatuksena käydä maastossa, jos vain valoisaan aikaan ehtii tallille. Ensi viikolla tulee kengittäjä, jolloin pääsee taas kunnolla kaikissa askellajeissa vääntämään selästä käsin, ellei kenttä mene peilijäähän. Lumisuus ei haittaa, paitsi nyt ennen kengitystä.

ajatuksia · kuulumisia · Petu · Pilvilinnoja

Valoa tunnelin päässä

Pikkuhiljaa ollaan voiton puolella. Ruokintavälit on edelleen liian pitkät, mutta kiputilat on hellittäneet reilulla heinäsatsilla aamusta ja pienempi määrä päivällä. Liikuttamiset on tehty ihan Petun päivittäisen voinnin mukaan, super kevyttä jos yhtään kipeän oloinen on jo tallissa ja jos mitään kipuun viittaavaa ilmenee liikuttaessa, puutun siihen heti. Alku- ja loppukäynneillä sekä tallissa fleece niskassa, yön saa olla nakuna. Nyt vain yrittää välttää kaikin mahdollisin keinoin kaiken takapakin, lihakset lämpöisenä sekä heinää kunnolla. Karsina on onneksi siivottavuudeltaan helpottunut, eli rauhaksiin öisin on ollut, tuntuu että muori sotkee nyt enemmän kuin Petu. 😀

Edelliseen postaukseen palatakseni, silloin pää oli huolesta täyttynyt. Kärsin yli viikon unettomuudesta kun Petun tila aiheutti lähes hysteerisen paniikin ja mietin kaikki mahdolliset ja mahdottomat skenaariot läpi, olinko tehnyt jotain väärin, onko ruokinnassa jotain, loimitus pielessä, olisiko pitänyt siivota karsina sun muut paremmin, onko kaviot huonossa jamassa jne. Yöt meni miettiessä, mikä niin äärettömän kiltin ja nöyrän hevosen tekee noin vihaiseksi. Se vatsahaava-juttu oli todella kaukaa haettu, mutta kuten pomoni kanssa puhuin että kaikki on mahdollista vaikkei ihan sen hetken huoli olisikaan, mutta huomioon otettava seikka kummiskin. Eläinlääkäri ei myöskään täysin poissuljettavana tuota vatsahaavaa pitänyt, mutta ensimmäisenä oli nostanut hiekan mahdollisuuden ja sitten madot. Tutkailtiin hammaskalusto pomon kanssa yksi viikonloppu kun tuli puheeksi kuolaimen sopivuus ja pieni piikin alku oli ylähampaissa, eli raspauskin tehdään lähiaikoina. Eiköhän tämä tästä suttaannu, ensi viikolle yritän saada kengittäjän paikalle, tehdään madotus ja raspaus. Jos näillä ja kaiken ylimääräisen ruoan poispitäminen ei auta, niin sitten mennään tähystämään maha.

Miksen siirrä Petua toiselle tallille? Siirtäisin oitis jos ei olisi muori kuvioissa. Joutuisin uudelleen tilanteeseen, että pahimmillaan kahdella tallilla käynti ja stressiherkkää en herkästi halua ainakaan tässä tilanteessa lähteä siirtämään. Petu reagoi jo karsinapaikan  muutokseen reilun 2 viikon hermohepulilla ja kesällä pyritään pääsemään tuolta muualle joten en nyt lähde muutaman kuukauden takia siirtämään. Toisekseen muoria ei voi eikä viitsi millekkään isolle tallille viedä, kun saa suoraan sanottuna paskahalvauksen eikä viihdy jos hälinää ympärillä koko ajan. Tuolla nykyisellä tallilla on niin jumalattoman kiukkuinen tarhassa että tallissa, jos tallin omistajan muksut juoksee ja huutaa pihalla.

Kyllä se tästä, nyt vain koitetaan pitää Petun stressitasot alhaalla ja mieli virkeänä. Jospa mullakin unet paranisi, kun pahimmasta huolesta päästy.

ajatuksia · hyvinvointi · Petu · Pilvilinnoja

Olisipa oma talli

On tallinpitäjiä ja sitten niitä tallinpitäjiä. Toiset tekee tosissaan hevoset edellä lähes palkatta ja toiset rahankiilto silmissä, puoliharrasteisesti ja niinkuin itseä huvittaa. Näiden reilun 4 vuoden aikana, mitä olen näitä hoitajan hommia säännöllisesti tehnyt, niin kaikkea on nähty. Eniten ärsyttää, kun kaikki tehdään aina samalla tavalla ja sitten pamautetaan hommat ihan nurin. Kuten tässä tallin vaihdoksessa tapahtui – tämä oli huono nimenomaan hevosten kannalta. Meillä hevoset aina päässyt 7-7:30 ulos heinille, päiväheinät 13-14 aikaan ja iltaheinät 19:30-20 illalla. Tällä hetkellä ulos pääsevät kun tallinpitäjä jaksaa mennä tallille (eli yleensä vasta 8-9 jälkeen), päiväheinät saaneet monena päivänä vasta 3-4 välillä (!!!) ja sisälle kummiskin otetaan illalla 7 jälkeen. Lämmintä vettä hyvällä tuurilla on laitettu aamulla ja päivällä tarhoihin. Ja korottivatpa tästä kuusta lähtien tallivuokraa sekä soppariin merkitty että tallinpitäjä hoitaa aamut ja päivät, myös viikonloppuisin.

Tämä on nyt sitten johtanut siihen, että Petu on kipeä vatsastaan. On kaivellut maata, ei syö kunnolla eikä meinaa juodakkaan ja riehuu karsinassa. Tämä kaikki alkoi jo kesällä sillä epämääräisellä käytöksellä ja kärpäs ansan ollessa yöt päällä. Hetkeksi helpotti mutta nyt on voimistunut taas, oikeastaan kun yksi heidän hoidettavista yksäreistä lähti. Heillä vaihtuvuus todella isoa ja yksi hevosista joka on pysynyt (ihme kyllä) edelleen ryskää karsinassaan iltaisin ja Petu vetää hepulit siitä. Tarviiko edes ihmetellä, kun tottunut asumaan tallissa missä on rauhallista. Yön jäljiltä karsina on joko suht siisti tai pommin jäljiltä. Pahimmillaan melkein puolet iltaheinistä sotkettu kuivikkeisiin, pissavanaa pitkin karsinaa ja kakat ihan pitkin poikin karsinaa eli jotain on yöllä säikkynyt ja pahasti.

Nyt on kaikki ylimääräinen jätetty pois paitsi heinä. Madotus helmikuussa ja raspaus koitetaan saada tehtyä lähiaikoina. Jos ei muu auta, niin alan käymään päivällä tallilla antamassa heinää niin, että saavat muorin kanssa 4 kertaa päivässä. Jos nyt Petu jonkin vatsahaavan kehittelee, niin tekisi kyllä mieli lääkkeistä koituva lasku tuikata tallinomistajalle, hittoako hoitaa huonosti. Eikä saa asiasta sanoa, kun lähtee kostolinjalle. Esimerkkinä – muori oli -20, runsaassa lumisateessa ilman loimea. Sanottiin ystävällisesti, että takit niskaan jos tuulee tai sataa -> löytyi muorilta 3 asteen lämmöillä toppaloimi päältä. Että näin hienoa tallinpitoa. Harmi kun isän avokki ei suostu 2 hevosen siirtotalliin heidän pihallaan, vietäisiin samantien hepat sinne edes väliaikaisesti että löytyisi jokin talli missä nämä ruokintaongelmatkin poistuisi.

kuvapostaus · Lulu · Mia · Pilvilinnoja · sisustus

Ihana kamala talvi

Talvi ei todellakaan ole lempi vuodenaikani. On kylmä niin ulkona kuin sisälläkin, Petun liikuttamisesta tulee kamalaa välineurheilua loimittamisien suhteen ja sen, kuinka kauan pystyy ja viitsii liikuttaa. Ei saa liikaa, ettei hikoa tuhottomasti mutta niin että energiat kuluu ja se olisi millään tavalla järkevää. Lulu ei tarkene lenkkeillä kun tassut jäätyy ja tytöistä tulee pakkasukkoja vaikka kuinka pukee päälle.

SONY DSC

Mutta kummasti tuollainen pienikin valoilmiö, joka valaisee uudelleen sisustetun olohuoneen saa mielentilan kohenemaan ja tulee ihan ihmeellisiä inspiraatiopuuskia. Tänään esimerkiksi tytöt ovat kotona, Marian kanssa käytiin lääkärissä kun viikko ollaan vaan sairasteltu ja loppua ei näy. Nyt sitten keuhkoputki tärisee ja kurkku kuulemma todella kipeä. Oli kuitenkin pakko tarttua kameraan kun pienikin valo mitä ulkona on, tuo jotain ihanuutta kotiin – kiitos isohkojen ikkunoiden ja avaran tilan. Toisaalta valoilmiö aina muistuttaa ällöttävistä 70-80 -lukujen karvatapetista, jonka vaihtoon laittamista olen odottanut ja himoinnut jo 2,5 vuotta. Ehkä kesällä?

SONY DSC
Sain itselleni ”some” nurkan. Nyt saa bloggailla suht rauhassa. Kunhan nuo karvaseinät ei ärsyttäisi niin paljoa. 😀
SONY DSC
Jonkun kynnet pitäisi leikata – taas

Mitäs teille kuuluu? Kuuluuko talvi inhokkeihin vai suosikkeihin? 🙂