koulutuuppaus · Petu · Pilvilinnoja · ratsastus

Kehitystä nähtävissä

Vaikka välillä toivoisi oikein hulppeita tiloja ja kelejä sun muuta niin en kyllä toisaalta vaihtaisi tässä mitään. Kun ollaan kelien armoilla ja kaviot ilman tilsakumeja, niin käyntiä pitää ratsastaa paljon. Nyt alkaa käyntitehtävien tulokset näkymään, eilen Petu teki täysin puhtaat väistöt molempiin suuntiin. Aikaisemmin on väistöihin viittaavaa tullut, ilman kunnon ristiaskeleita, mutta sekin on ollut hyvä että alkaa ymmärtämään väistämisavut.

Vajaa vuosi sitten kun aloin Petua liikuttamaan, oli väistäminen mahdottomuus – veti kyljet koviksi ja vauhti tappiin eikä jalalla pystynyt vaikuttamaan ollenkaan, ei edes ympyrällä. Tätä lähdettiin silloin jo vähän harjoittelemaan, varsinkin kesällä otettiin tehobuusti kun ei tarvinnut pilkkopimeässä liukastella. Nykyään heti alkukäynneillä tunnustelen, mihin suuntaan on vino ja sitä mukaan alan kevyesti suoristelemaan ja herättelemään kylkiä sekä takaosaa. Varsinaisessa työskentelyssä etsin suoruuden uudelleen ja haen takaosaa aktiiviseksi ja samalla varmistan lapojen paikkaa kohdilleen. Yleensä suunnilleen 20 minuutin kuluttua Petu on tasainen niin suusta kuin takaakin, selkä ylhäällä kevyellä tuntumalla. Ravissa on hankalampi, etenkin jos kentän pohja ei ole kovin hyvä. Tilsat ja liukkaus saa tikittämistä aikaiseksi, jolloin joutuu tekemään enemmän töitä että rentoutuu kokonaan.

Noiden vatsavaivojen vallitessa, tehtävät on pysynyt mahdollisimman yksinkertaisina mutta hyödyllisinä ettei joka paikka mene jumiin ja pysyy liikkeessä mahdollisimman paljon ilman stressiä. Viikonloppuna oli ajatuksena käydä maastossa, jos vain valoisaan aikaan ehtii tallille. Ensi viikolla tulee kengittäjä, jolloin pääsee taas kunnolla kaikissa askellajeissa vääntämään selästä käsin, ellei kenttä mene peilijäähän. Lumisuus ei haittaa, paitsi nyt ennen kengitystä.

Mainokset
kuulumisia · ajatuksia · Pilvilinnoja · Petu

Valoa tunnelin päässä

Pikkuhiljaa ollaan voiton puolella. Ruokintavälit on edelleen liian pitkät, mutta kiputilat on hellittäneet reilulla heinäsatsilla aamusta ja pienempi määrä päivällä. Liikuttamiset on tehty ihan Petun päivittäisen voinnin mukaan, super kevyttä jos yhtään kipeän oloinen on jo tallissa ja jos mitään kipuun viittaavaa ilmenee liikuttaessa, puutun siihen heti. Alku- ja loppukäynneillä sekä tallissa fleece niskassa, yön saa olla nakuna. Nyt vain yrittää välttää kaikin mahdollisin keinoin kaiken takapakin, lihakset lämpöisenä sekä heinää kunnolla. Karsina on onneksi siivottavuudeltaan helpottunut, eli rauhaksiin öisin on ollut, tuntuu että muori sotkee nyt enemmän kuin Petu. 😀

Edelliseen postaukseen palatakseni, silloin pää oli huolesta täyttynyt. Kärsin yli viikon unettomuudesta kun Petun tila aiheutti lähes hysteerisen paniikin ja mietin kaikki mahdolliset ja mahdottomat skenaariot läpi, olinko tehnyt jotain väärin, onko ruokinnassa jotain, loimitus pielessä, olisiko pitänyt siivota karsina sun muut paremmin, onko kaviot huonossa jamassa jne. Yöt meni miettiessä, mikä niin äärettömän kiltin ja nöyrän hevosen tekee noin vihaiseksi. Se vatsahaava-juttu oli todella kaukaa haettu, mutta kuten pomoni kanssa puhuin että kaikki on mahdollista vaikkei ihan sen hetken huoli olisikaan, mutta huomioon otettava seikka kummiskin. Eläinlääkäri ei myöskään täysin poissuljettavana tuota vatsahaavaa pitänyt, mutta ensimmäisenä oli nostanut hiekan mahdollisuuden ja sitten madot. Tutkailtiin hammaskalusto pomon kanssa yksi viikonloppu kun tuli puheeksi kuolaimen sopivuus ja pieni piikin alku oli ylähampaissa, eli raspauskin tehdään lähiaikoina. Eiköhän tämä tästä suttaannu, ensi viikolle yritän saada kengittäjän paikalle, tehdään madotus ja raspaus. Jos näillä ja kaiken ylimääräisen ruoan poispitäminen ei auta, niin sitten mennään tähystämään maha.

Miksen siirrä Petua toiselle tallille? Siirtäisin oitis jos ei olisi muori kuvioissa. Joutuisin uudelleen tilanteeseen, että pahimmillaan kahdella tallilla käynti ja stressiherkkää en herkästi halua ainakaan tässä tilanteessa lähteä siirtämään. Petu reagoi jo karsinapaikan  muutokseen reilun 2 viikon hermohepulilla ja kesällä pyritään pääsemään tuolta muualle joten en nyt lähde muutaman kuukauden takia siirtämään. Toisekseen muoria ei voi eikä viitsi millekkään isolle tallille viedä, kun saa suoraan sanottuna paskahalvauksen eikä viihdy jos hälinää ympärillä koko ajan. Tuolla nykyisellä tallilla on niin jumalattoman kiukkuinen tarhassa että tallissa, jos tallin omistajan muksut juoksee ja huutaa pihalla.

Kyllä se tästä, nyt vain koitetaan pitää Petun stressitasot alhaalla ja mieli virkeänä. Jospa mullakin unet paranisi, kun pahimmasta huolesta päästy.

ajatuksia · Pilvilinnoja · hyvinvointi · Petu

Olisipa oma talli

On tallinpitäjiä ja sitten niitä tallinpitäjiä. Toiset tekee tosissaan hevoset edellä lähes palkatta ja toiset rahankiilto silmissä, puoliharrasteisesti ja niinkuin itseä huvittaa. Näiden reilun 4 vuoden aikana, mitä olen näitä hoitajan hommia säännöllisesti tehnyt, niin kaikkea on nähty. Eniten ärsyttää, kun kaikki tehdään aina samalla tavalla ja sitten pamautetaan hommat ihan nurin. Kuten tässä tallin vaihdoksessa tapahtui – tämä oli huono nimenomaan hevosten kannalta. Meillä hevoset aina päässyt 7-7:30 ulos heinille, päiväheinät 13-14 aikaan ja iltaheinät 19:30-20 illalla. Tällä hetkellä ulos pääsevät kun tallinpitäjä jaksaa mennä tallille (eli yleensä vasta 8-9 jälkeen), päiväheinät saaneet monena päivänä vasta 3-4 välillä (!!!) ja sisälle kummiskin otetaan illalla 7 jälkeen. Lämmintä vettä hyvällä tuurilla on laitettu aamulla ja päivällä tarhoihin. Ja korottivatpa tästä kuusta lähtien tallivuokraa sekä soppariin merkitty että tallinpitäjä hoitaa aamut ja päivät, myös viikonloppuisin.

Tämä on nyt sitten johtanut siihen, että Petu on kipeä vatsastaan. On kaivellut maata, ei syö kunnolla eikä meinaa juodakkaan ja riehuu karsinassa. Tämä kaikki alkoi jo kesällä sillä epämääräisellä käytöksellä ja kärpäs ansan ollessa yöt päällä. Hetkeksi helpotti mutta nyt on voimistunut taas, oikeastaan kun yksi heidän hoidettavista yksäreistä lähti. Heillä vaihtuvuus todella isoa ja yksi hevosista joka on pysynyt (ihme kyllä) edelleen ryskää karsinassaan iltaisin ja Petu vetää hepulit siitä. Tarviiko edes ihmetellä, kun tottunut asumaan tallissa missä on rauhallista. Yön jäljiltä karsina on joko suht siisti tai pommin jäljiltä. Pahimmillaan melkein puolet iltaheinistä sotkettu kuivikkeisiin, pissavanaa pitkin karsinaa ja kakat ihan pitkin poikin karsinaa eli jotain on yöllä säikkynyt ja pahasti.

Nyt on kaikki ylimääräinen jätetty pois paitsi heinä. Madotus helmikuussa ja raspaus koitetaan saada tehtyä lähiaikoina. Jos ei muu auta, niin alan käymään päivällä tallilla antamassa heinää niin, että saavat muorin kanssa 4 kertaa päivässä. Jos nyt Petu jonkin vatsahaavan kehittelee, niin tekisi kyllä mieli lääkkeistä koituva lasku tuikata tallinomistajalle, hittoako hoitaa huonosti. Eikä saa asiasta sanoa, kun lähtee kostolinjalle. Esimerkkinä – muori oli -20, runsaassa lumisateessa ilman loimea. Sanottiin ystävällisesti, että takit niskaan jos tuulee tai sataa -> löytyi muorilta 3 asteen lämmöillä toppaloimi päältä. Että näin hienoa tallinpitoa. Harmi kun isän avokki ei suostu 2 hevosen siirtotalliin heidän pihallaan, vietäisiin samantien hepat sinne edes väliaikaisesti että löytyisi jokin talli missä nämä ruokintaongelmatkin poistuisi.

kuvapostaus · Lulu · Mia · Pilvilinnoja · sisustus

Ihana kamala talvi

Talvi ei todellakaan ole lempi vuodenaikani. On kylmä niin ulkona kuin sisälläkin, Petun liikuttamisesta tulee kamalaa välineurheilua loimittamisien suhteen ja sen, kuinka kauan pystyy ja viitsii liikuttaa. Ei saa liikaa, ettei hikoa tuhottomasti mutta niin että energiat kuluu ja se olisi millään tavalla järkevää. Lulu ei tarkene lenkkeillä kun tassut jäätyy ja tytöistä tulee pakkasukkoja vaikka kuinka pukee päälle.

SONY DSC

Mutta kummasti tuollainen pienikin valoilmiö, joka valaisee uudelleen sisustetun olohuoneen saa mielentilan kohenemaan ja tulee ihan ihmeellisiä inspiraatiopuuskia. Tänään esimerkiksi tytöt ovat kotona, Marian kanssa käytiin lääkärissä kun viikko ollaan vaan sairasteltu ja loppua ei näy. Nyt sitten keuhkoputki tärisee ja kurkku kuulemma todella kipeä. Oli kuitenkin pakko tarttua kameraan kun pienikin valo mitä ulkona on, tuo jotain ihanuutta kotiin – kiitos isohkojen ikkunoiden ja avaran tilan. Toisaalta valoilmiö aina muistuttaa ällöttävistä 70-80 -lukujen karvatapetista, jonka vaihtoon laittamista olen odottanut ja himoinnut jo 2,5 vuotta. Ehkä kesällä?

SONY DSC
Sain itselleni ”some” nurkan. Nyt saa bloggailla suht rauhassa. Kunhan nuo karvaseinät ei ärsyttäisi niin paljoa. 😀
SONY DSC
Jonkun kynnet pitäisi leikata – taas

Mitäs teille kuuluu? Kuuluuko talvi inhokkeihin vai suosikkeihin? 🙂

Petu · Pilvilinnoja

Vuokraajan löytämisen vaikeus

Mä oon aina ollut sitä mieltä, että sitten kun mulle tulee hevonen niin vuokraajaa en ota. No nyt kun Petu on ollut kuvioissa ”virallisesti” kesäkuusta alkaen ja lokakuussa eräs nuori tyttö lähestyi mua fb:n messengerin kautta vuokrahevosen toivossa, olin vähän skeptinen mutta sovittiin koeratsastus viestittelyn jälkeen. Tykkäsin kovasti ja niin päädyin ottamaan vuokraajan Petulle ja hän kävikin kerran viikossa. Hommat toimi, likka oli erittäin tarkka omissa toimissaan, hoiti hevosen hyvin, siivosi jälkensä ja piti kamat kunnossa sekä kertoi heti jos jokin asia painoi mieltä. Pari kuukautta hän kävi, kunnes viimeisen vuokrauskerran päätteeksi sanoi, ettei Petu ole sitä mitä on etsinyt ja koki ettei löytänyt yhteistä säveltä kunnolla. Ymmärsin sen erittäin hyvin, ei kaikkien kanssa synkkaa ja silloin harrastaminen on enemmän taakka kuin ilo. Nyt sitten olen päätynyt tilanteeseen, että Nikon työt vaikeuttaa taas sen verran että vuokraajalle saattaisi olla tarvetta pari kertaa viikossa maksimissaan.

IMG_3766

 

On noita kyselyitä tullut, mutta huomasin itsestäni kuoriutuneen natsimainen. Piti yhdenkin yhteydenoton jälkeen nukkua yön yli, että osaisin suhtautua viestiin neutraalisti enkä provosoituisi lauserakenteista sun muista. En halua Petulle ketä tahansa, enkä halua tallille sirkushuveja järjestää lukuisien kokeilijoiden ryntäyksen saattelemana, joten vastaukset yhteydenottoihin on ollut sitä luokkaa, että olen käytännössä pelotellut ehdokkaita ihan kunnolla herätelläkseni ajatusta siitä, että Petu on vielä projekti eikä täysin valmis ratsu jolla hypitään metrisiä tai lähdetään kisaamaan koulua heA -tasolle – ei todellakaan.

Vaikka Petu on kiltti ja yhteistyöhaluinen, niin on sillä niitä äärettömän huonojakin päiviä ja silloin tottumattomia koetellaan eikä todellakaan silloin raippaa käyttämällä saavuta muutakuin vielä kiukkuisemman ja vastaan pistävämmän hevosen joka ei tee mitään pyynnöstä. Itse en käytä ollenkaan raippaa saati kannuksia Petun kanssa vaan herran aloittaessa urputtaminen, niin keskustellaan asiat läpi ja tehdään hommat loppuun.

Onko oikeasti hyvän ja ennen kaikkea vastuullisen vuokraajan löytäminen näin vaikeaa?

 

juoksuttaminen · kuulumisia · Petu · Pilvilinnoja

Olisipa maneesi

Tietyllä tavalla tuo nykyinen talli on just hyvä – ei ole mitään järjetöntä ryysistä koko aikaa ja saa suhteellisen rauhassa tehdä hommansa. Isoilla talleilla tulee yleensä tiettyinä kellonaikoina se ”ruuhka-aika” ja erittäin arvonsa tunteva ruuna repisi kyllä pelihousunsa siinä vaiheessa huolellisesti, etenkin jos oltaisiin siellä maneesissa. Välillä jo tallin toinen suokkiruuna aiheuttaa hirveän mielenkiintoiset kevätjuhlaliikkeet, ei mitään suoranaista hölmöilyä mutta sellaista orimaista pörhentelyä ja kuuntelutaito katoaa totaalisesti. Siinähän oltaisiin ruuhkan keskellä aika jumissa.

Kelit on ollut taas niin mielenkiintoiset, kun ensin pakkaset ja kenttä aivan jäässä, seuraavaksi tuli järjetön määrä lunta kerralla jonka takia alkuun Petu liikkui maastakäsin että tontuu hangen raskauteen. Liinassa ilman ylimääräisiä remeleitä riitti 5 minuutia että oli yltäpäältä hiessä. Tietenkin hyvät alku- ja loppukävelyt ennen varsinaista työskentelyä, mutta hieno herra kulki mun jäljissä ettei tarvitse itse tarpoa niin paljoa. 😀 No, sitten kun hanki oli vajaassa viikossa tullut suhteellisen tutuksi, meni asteet nollaan ja jopa asteen pari plussalle tuli uusi ongelma – tilsat. Eihän meillä vielä mitään tilsakumeja ole, ajateltiin pomon ja kengittäjän kanssa että tuskin sitä lunta ihan mahdottomasti tulee ja jos tulee niin sulaa heti pois. Toisin kävi. Ja taas maastakäsin työskentelyä, kun en halua turhaan rasittaa Petua saati jalkoja kun tarhasta haettaessakin liikkuminen on juurikin sitä luokkaa että mun pitäisi kantaa ponski talliin. Onpahan saanut nyt oikein reilulla kädellä olla kentällä irrallaan ja juosta ylimääräiset höyryt pois.

IMG_3751
Laatu taas niin hyvä.

Tällä viikolla oon sitten jo päässyt kunnolla ratsastamaan tai no pelkästään käyntiä, mutta onpahan tullut joku tolkku siinäkin hommassa. Käynti on Petulle aina ollut todella vaikeaa ja aika aliarvostettu askellaji. Itse tykkään ja voin helposti tunnin liikuttaa pelkässä käynnissä. Ei se pelkkää kentän laitojen vieressä kävelyä ole, vaan nyt ollaan pikkuhiljaa alettu vaikeuttamaan asioita. Eniten työnalla on ollut rehellinen taipuminen kyljistä niin, että rentous säilyy eikä Petu hermostu. Tässä on auttanut pienet voltit istunnalla ja pohkeella tehtynä ohjat tuntumalla. Välillä kun herra on sitä mieltä, että pohkeilla ei saa koskea muussa tarkoituksessa kuin vauhdin nopeuttamisessa, mutta nyt alkaa hiffaamaan jo mitä muuta pyydän pohkeella istunnan lisäksi. Välillä menee kuolaimen taakse, mutta sillä nyt ei ole mitään väliä kun tulee eteenpäin pyydettäessä sieltä pois. Eniten tuota omatoimista rullaamista tulee pienissäkin kokoamistilanteissa ja pysähdyksissä. Kyllä se tästä, ensi vuonna saadaan tilsakumit nuo lumet ei niin paljoa haittaa menoa. Meillä vuokraajakin lopetti tämän kuun alussa, mutta hyvin ollaan kahdestaan pärjätty, niinkuin tähänkin asti. Olihan se ihan kivaa kun oli kerran viikossa päivä kun tarvinnut miettiä liikutusjuttuja, mutta eipä tämäkään ratkaisu mikään huono ollut, vaikka vuokraaja oli todella mukava tyyppi. 🙂

hyvinvointi · istuntaharjoitus · Petu · Pilvilinnoja · ratsastus

Istunta

Lauantaina kävin istuntaan perehdyttävällä kurssilla, joka kattoi oikeastaan kaiken täydellisen istunnan etsimiseen ja löytämiseen. Kurssi kesti 3 tuntia, johon halutessaan olisi voinut ottaa vielä 45 minuutin yksityistunnin ratsain, mutta mulla kun on kiirettä pitänyt tulevan perintötuvan kanssa, niin en ehtinyt ottamaan ratsastusosiota. Ja onhan mulla Petu jonka kanssa treenailla. 😉

Alkuun oli teoriaosuus – mistä koostuu hyvä ja hevosen mekaniikalle optimaalinen istunta. Minkälainen istunta tekee etupainoiseksi, mikä rasittaa selkää ja mikä auttaa hevosta hakemaan takajalat alle ja käynnistämään perämoottorin. Kaikkihan alkaa aina istuinluista. Tässä kohtaa mulle tuli itselleni ensimmäinen ahaa-elämys – istuinluilla tarkoitetaan aika pitkälti koko lantiota ja jopa reiden sisäpuolella olevia jänteitä. Ohhoh. Mutta tärkeintä on, että ratsastaja tietää ja löytää luiset kyhmyt nivusista, jotka toimivat ns taskulamppuina joiden tarkoitus on osoittaa alas – ei eteen tai taakse. Nämä kyhmyrät on mulle aina se ensimmäinen asia, mitkä etsin kun kapuan Petun tai minkä tahansa hevosen selkään ja pyrin uskollisesti pitämään painon tasaisesti molempien päällä askellajista huolimatta. Pohjustavan teorian jälkeen otettiin jumppapallot avuksi ja päästiin korsettiin eli keskivartalon tukeen. Jumppapallo täytyy muuten hommata kotiin, sen avulla on helppo treenata istuntaa ihan huomaamatta.

Ensin pallon päällä etsittiin kyhmyt jonka jälkeen haettiin suoruus. Tätä tosin testattiin myös sillä, että selkä notkolle .> etsi kyhmyt -> osoittaa taakse/menee piiloon = oma tasapaino katoaa ja hevonen karkaa alta johonkin ilmansuuntaan. Sama etukumaran kanssa, kyhmyjen etsintä -> osoittaa eteen = hevonen etupainoinen. Viimeisenä istuttiin suoraan kyhmyjen päälle, rentoutettiin ylävartalo mutta pidettiin keskivartalo tukevana, heppa pysyi paikoillaan, ratsastajalla tasapaino ja mentiin sinne minne pitikin, etenkin kuvitteellsessa ravissa tässä oli helpoin istua, kun ei tullut yli menevää takakenoa eikä etukönötystä. Käytiin hieman syvällisemmin sohaisemassa jalan merkityksestä istunnassa. Jalka sisältää istunnalle oleelliset kolme eri ”jousta” – nilkka, polvi ja lonkka. Näiden pitäisi joustaa ravissa, ei lantion tai yläkropan. Jos ylävartalo vatkaa, on jossain kohdassa menetetty keskivartalon tuki. Välillä tuntuu Petun kanssa, että jalkaterä veivaa ylös alas niin tämä on kuulemma hyvä – silloin nilkan jousitus toimii ja pohje ei vatkaa niin paljon. Nyt pitäisi itse kiinnittää vielä tuohon polven joustoon sekä lonkkiin.

IMG_3700
Tässä jalustimet on pikkasen liian lyhyet ja kuminauhat vetää lisää jalkaa ylemmäs, mutta lantion ja kantapään välinen kulma on oikea.

Käytiin läpi istunnalla tehtävät taivutuksetkin, minkä aikana tajusin sen oman ongelman kunnolla. Se ei ole niinkään keskivartalon tuki vaan juurikin se lantio mikä on vino. Taivuttamiset ja ylipäätänsä hevonen kääntäminenhän on todella pientä istunnalla jos sen handlaa ja sun oma keho antaa myöten siinä. Jokainen on epäsymmetrinen jostain ja ne omat ongelmakohdat täytyy tunnistaa, että niitä voi lähteä tiedostamisen kautta korjaamaan.

Viimeisenä mentiin kuivaharjoittelemaan satulaan, jossa kurssin vetäjä pääsi näkemään paremmin sen istunnan tilan. Samalla haettiin se optimaalinen jalan paikka, jossa se pysyy hiljaa paikoillaan, tukee istuntaa itsessään ja sillä pystyy vaikuttamaan ilman, että koko istunta lösähtää sekä mahdollistaa jousien oikeanlaisen toiminnan. Jalan paikan kuuluisi tehdä 45 asteen kulman lantion ja kantapään välissä. Mulla tämä tarkoittaa sitä, että mun pitäisi Petun kanssa suunnilleen yhdellä reiällä lyhentää jalustinhihnoja sekä viedä jalkaa vähän taaemmaksi.

IMG_3701
Tässä näkee sen, missä mulla se ongelma on. Ei auta vasemmassa kierroksessa mitkään ohjat tai jalat, kun lantio kierossa. Mulla on koko kroppa rento jalkoja myöten ja lantio silti tuossa asennossa. Tähän auttoi ainoastaan oikean lantion työntämistä 1-2 sentin verran eteenpäin, jolloin kuvassa punainen linja muuttui symmetriseksi vihreän linjan kanssa = lantio suorassa ja tällöin myös hevonen menisi suoraan.

Oli todella antoisa kurssi, vaikken ehtinyt ottamaan ratsastusosiota tuohon teorian lisäksi. Isäni luona on ollut tohina remonttihommissa, kun on vain tämä viikko kokonaan ja ensi viikosta perjantaihin asti aikaa saada kaikki valmiiksi kun 9. päivä juhlitaan isän pyöreitä ja siellä on kaikki rempallaan. Blogi ja oikeastaan koko somepuoli on jäänyt vähän taka-alalle, mutta eiköhän se tästä. Viimeistään keskiviikkona tulee Petulle uudet suojat postissa kun edellisistä petti tarrat ja hokit teki ”mukavat” reiät.

 

Petu · Pilvilinnoja

Petun vointi

Uupsista, 18 päivää edellisestä postauksesta. No, eipä ole oikein ollut kirjoittamistakaan, kun Petun mysteeristä pärskimistä on mietitty, ihmetelty ja kummasteltu, revitty hiuksia tallinomistajan vuoksi, herra jättilaaman räkäisyyden ja vetelyyden sekä mystisen epäpuhtauden takia. Ja takajalkojen suojatkin on ahterista.

Laidunkauden lopettelun aikoihin tuli pärskiminen joka jatkuu edelleen, tosin ei läheskään niin pahana mitä pari viikkoa sitten, räkää valunut rööreistä ja liikkuminen halutonta. Pari päivää sai silloin vain saikkuilla, kävelytystä fleeceloimi päälle ja pakkoloimi kelistä riippumatta – räkä lakkasi valumasta.

Pärskiminen jatkui silti ja lähdettiin pomon kanssa miettimään mahdollisia syitä. Mulla tuli seurailessa heinä mieleen, kun hankaa huulen sisäpuolta joka paikkaan, ulkona ei pärski etenkään jos on satanut ja sisällä heti heinille päästyään alkoi pärskimään. Pomo epäilee pellettiä, mutta se ei pölise juuri lainkaan pussista ottamisen jälkeen. Aloitettiin iltaheinien kastelu ja nyt ainut milloin pärskii on silloin, kun laitan rehut kuppiin. Eli todennäköisesti se on pöly, mikä ärsyttää. Jatketaan nyt heinien kastelua ja seuraillaan, muuttuuko johonkin suuntaan.

Kun terveyspuoli oli saatu edes jotenkin hallintaan, oli Petu muutaman päivän ihan hyvän tuntuinen, alku- ja loppukäynneissä sekä karsinassa loppujen iltahommien tekoajan fleece niskassa piti herran hyvässä jamassa. Sitten alkoi kummallinen haluttomuus liikkua (kyllä muuten parit peet lensi tarhasta haettaessa), ei halua kääntyä ja liikkuu epäpuhtaasti. Viime viikonloppuna oli monot huollettu ja nyt vihdoin näyttää ja tuntuu hyvältä. Käyttää selkäänsä paremmin, takaosa ei ole niin pahasti tukossa mitä on ollut pahimmillaan ja venyttäessä tallin käytävällä myötää jalkaa kunnolla sekä nostaa takatöppösetkin kunnolla kavioita puhdistaessa.

Nyt on Petu saanut pitää viikonlopun vapaana, kauhulla jotenkin odotan huomista, että missä jamassa herra mahtaa olla. Tämä on näitä hevosenpidon iloja, hehe. Puomiverkatkin vaan lykkääntyy koko ajan, kun kentällä todella surkeat salaojitukset, kun tekee kokonaisen lammen keskelle kenttää, niin sinne huvita puomeja kantaa kun pian uppoaa sinne hiekan sekaan ja kenttä itsessäänkin on  märkänä tarpeeksi rankka Petulle.

kuvapostaus · Lulu · Pilvilinnoja

Lulu 1v!

Miten on tämä aika hujahtanut niin nopeasti? Juurihan meille kotiutui sellainen pieni pallero, joka näytti enemmänkin pehmolelulta kuin isoksi kasvavalta koiralta. Höttöinen pentukarva, isot tassut lyhkäisissä töppöjaloissa ja pitkässä ruumiissa. Pieni piiskahäntä ja elämäniloa kuin pienessä kylässä. Muistan vieläkin, kun matkattiin Saloon katsomaan Lulua – pieni musta luppakorva joka oli ihan mahdottoman uhmakas ja emoaan kiusaava riiviö, jonka tätikin sai huutia ihan huolella. Samalla kun veljensä oli meidän rapsutettavana ja puuhasi omiaan, oli Lulu haastamassa koko ajan joko emoaan, tätiään tai veljeään painimatsiin. Siitä ajasta ei ole paljoakaan muuttunut, Lulu on edelleen sellainen räyhä Ralf joka aamuisin heti sängyssä painimatsiin haastamassa kun nippa nappa on edes silmiään auki saanut.

IMG_2308
Ensimmäinen kuva, mikä nähtiin
IMG_2310
Automatkalla kohti kotiin 24.11.2016, ikää 8 viikkoa
IMG_2341
Kotiutumisesta seuraavana päivänä Lulu kiintyi Mariaan. 25.11.2016
SONY DSC
3. joulukuuta. Istu -käsky hallussa jo ulkona, ikää 9 viikkoa.
IMG_2432
10 viikkoinen 9. joulukuuta
SONY DSC
14 viikkoinen 2.1.2017
SONY DSC
15 viikkoinen 9.2.2017
IMG_2868
6 kk 2.3.2017
IMG_3078
7 kk 12.4.2017
fullsizeoutput_45b
8 kk 21.5.2017
fullsizeoutput_494
24.6.2017 – Lulu 9kk ikäisenä saman korkuinen kuin 7 vuotias uros joka on iso 😀
SONY DSC
21.7.2017
IMG_3430
2.8.2017
SONY DSC
25.9.2017 – Lulu 1v.

Vaikka välillä on ollut hankalia hetkiä, etenkin juoksujen aikoihin ja lähes heti niiden loppumisen jälkeen alkoi kunnon uhmakausi, niin en vaihtaisi mitään pois. Lulusta on tytöille tullut todella tärkeä, Maria pystyy jo kotipihassa ja tuossa lähimetsässä taluttamaankin, kun Lulu lyllertää perässä niin hitaasti että jopa Marialla menee hermot. Liikenteen seassa taluttamiset hoitaa aikuiset, kun Lulu on todella voimakas ja ei tarvitse kuin mopo-jonnen mennä ohi, niin on aikuisellakin piteleminen. Pihassa ja kotitiellä on vielä ok Marian taluttaa, kun liikennettä ei juurikaan ole. Iso tyttö Lulu on ja kasvaa vain, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vaikka välillä tuntuukin, että on pieni koira, niin kyllä sitä nopeasti tippuu takaisin maan pinnalle kun Lulun ja Nikon veljen koiran laittaa vierekkäin. Nyt vain toivotaan, että saadaan monen monta vuotta pitää Lulu perheessä terveenä. 🙂

kuvapostaus · Petu · Pilvilinnoja

Postaustoiveita?

Tuli jokin kummallinen halu tehdä ensi viikolla videopostaus, mutta aihe on vielä vähän hakusessa. Joskus bloggerin puolelle tuli toivetta kotipostaukseen ja se on tulossa jossain välissä (kunhan kerrankin kämppä olisi siisti.. :D), mutta kummin te haluaisitte sen toteutettavan, videona vaiko kuvina? SONY DSCEnsi viikon Petun liikutus-suunnitelmatkin on vielä auki, vaikka yleensä laitan mielessäni aika pitkälti lukkoon jo sunnuntaina. Tänään on ollut vain niin tajuttomanrasittava päivä, kun molemmat tenavat on kiukutelleet koko päivän eikä täten ole jaksanut kuin ruuat tehdä. Huomenna Nikokin lähtee käymään taas toimistolla, joten sekin jo vähän osaltaan vaikeuttaa Petun huomisia liikutussuunnitelmia. Keskiviikkona on vuokraajan päivä, eli silloin saan ”vapaapäivän” vaikka tallille joka tapauksessa pitääkin mennä siivoamaan. Maastossa pakko käydä viikolla, kun nyt on edes viikon ajaksi luvattu kuivaa ja suhteellisen hyvääkin keliä, mikä on pakko hyödyntää.

 

Joten, laitelkaas mielipidettä tuosta kodin esittelypostauksesta ja jos on muita toiveita niin alle vaan. 🙂