hyvinvointi · kuulumisia · Petu · Pilvilinnoja · terveys

Onni on häilyväistä

Ennen edellistä postausta taukoa kirjoittamiseen oli ehtinyt kertyä reilu kuukausi ja tämäkin oli roikkunut lähes pari viikkoa luonnoksissa. Asiaa olisi ollut tässä välissä vaikka kuinka paljon, mutta työt pitkän matkan päässä ja Petusta koituva huoli imi jaksamisen aivan nolliin ja käytiin jo hetkellisesti lähellä loppuun palamista. Yöunet minimaaliset ja erittäin pätkittäiset ja voimakas pelko että miten pitkälle saikulle Petteri joutuu.

IMG_3928

Tässä reilun kuukauden sisällä Petu on hierottu kerran ja heti vapun jälkeen käytetty klinikalla tulipalokiireellä, kun kipuoireet meni niin voimakkaiksi ettei voitu eikä kyllä haluttukkaan enää katsoa saadaanko kotihoidolla olo paremmaksi. Hiekkakuvissa näkyi keskikokoinen kertymä sekä vahva epäily mahahaavasta oireiden ja käytöksen perusteella. Hoidoksi saatiin antepsin ja jäätävä psyllium-kuuri ja jatkoon ruokintaohjeet. Kaikki ylimääräinen tiputettiin pois ja ensimmäiset kaksi viikkoa oli todella stressaavaa aikaa, kun mun piti ennen töihin lähtöä käydä lääkitsemässä Petu. Työt alkoi klo 8 aamulla, työmatka tallilta reilu 50 min eli joka aamu oltiin jo 6 maissa tallilla. Töiden jälkeen kotiin pikaisesti syömään, sanomaan tytöille moikka ja heippa – uudestaan tallille iltatallin merkeissä. Kipuoireet ei meinannut helpottaa ja lisää stressiä tuli kun Petu potki kintereet auki ja seinään järkyttävät reiät. Ikkunat peitettiin, kun epäiltiin että piha liian rauhaton eikä Petulla ole meillä olon aikana ollut ikkunallista karsinaa. Tämä ei auttanut, joten vaihdettiin muori ja Petu päikseen karsinoissaan ja rauha löytyi ainakin hetkeksi. Pari viikkoa meni tosi hyvin ja rauhallisissa merkeissä, kunnes tallin pihassa myllätään jälleen erilaisten koneiden kanssa ja Petulla pasmat sekaisin. Liikuttamiset on täytynyt pitää stressivapaina ja juuri kun alkoi näyttämään, että nyt on tilanteet sen verran suotuisat kunnon treenaamiselle, niin mulla hajosi selkä uudelleen töissä jonka vuoksi nyt vähintään viikon sairasloma ja aikamoinen lääkemäärä syötävänä. Eniten veetuttaa, kun motivaatio treenaamiseen olisi kova mutta aina jostain nurkan takaa pukkaa takapakkia.

IMG_3941

Mä niin odotan, että saan selkäni kuntoon että päästäisiin treenaamaan Petun kanssa kunnolla ja saataisiin lihasten takaisin kasvatus alkuun. Nyt kun kengityskin on saatu kohdilleen, kaviot oli päässyt loppuvuodesta todella huonoon kuntoon, niin senkään suhteen ole enää rajoitteita kunnon treenille. Pitäkää peukkuja, että Petu pysyisi terveenä!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s